Vaikka kaupunkina Espoo on nuori, sai se oikeastaan alkunsa jo 1458, kun Espoon seurakunta irtautui Kirkkonummen seurakunnasta. Kehitys oli ensimmäiset 500 vuotta melko hidasta. 1950 luvun alussa Espoossa oli vain hieman yli 20.000 asukasta, joista suurimmalla osalla oli äidinkielenä ruotsin kieli. Väkiluvun kasvu kiihtyi 1960-luvulla mutta se taittui hetkeksi tultaessa 1980-luvulle. Asukkaita muutti muualta Suomesta, lähinnä maaseudulta. Muuttoliike koostui ahkerista, kovasti töitä tekemään tottuneista ihmisistä ja väestönkasvu oli tuolloin pääosin lisää verotuloja tuovaa. Se siten mahdollisti Espoon alueen kehittämistä kohti nykyistä, kehittynyttä ja monimuotoista kaupunkia, jollainen Espoo eri asukaskeskittymiin pirstaloituneena nykyään on.

Tänä päivänä Espoo on yli 300.000 asukkaan kaupunki. Kasvu kiihtyi 1990-luvulla ja se on jatkunut voimakkaana koko ajan. Nykyään Espoota koettelee voimakas, jopa hallitsematon väestönkasvu, joka on voimakkaampaa verrattuna kaikkiin muihin suurin kaupunkeihin Suomessa. Tämä on muuttanut kaupunkia sekä sen ilmettä ja tuonut mukanaan haasteita niin ekologisesti, kulttuurisesti kuin myös sosiaalisesti. Vihreys ja väljyys ovat vähentyneet huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Metsää ja viheralueita kaatuu ja tilalle tulee korkeita, toisissaan miltei kiinni olevia kerrostaloja. Espoota rakennetaan nyt aivan liiaksi betonilähiöarkkitehtuurilla. Alkuperäinen ajatus vihreänä puutarhakaupunkina taantuu koko ajan.

Vaikka Espoo on mielestäni hieno kaupunki monessakin suhteessa, on sen kehityksessä kuitenkin ollut nyt täysin väärään suuntaan kulkevia polkuja. Väestönkasvu tulee liiaksi erilaisia sosiaalipalveluita tarvitsevasta muuttoliikkeestä. Se ei, toisin kuin 1980-luvulla, ole verotuloja tuovaa. Espoo kasvu tulee pääosin ulkomailta, ns. kolmansista maista tulleista maahanmuuttajista. Tämä tuo mukanaan betonitalorakentamisen kautta tapahtuvan kaupunkikuvan muuttumisen lisäksi myös tietenkin taloudellisia haasteita johtuen kasvavista tarpeista yhä monimuotoisempiin ja eriytyneempiin palveluihin eri ryhmille. Nyt etenevä väestökasvu on Espoolle kallista ja se aivan varmasti johtaa ennemmin tai myöhemmin verojen reiluun korotustarpeeseen. Maksajina ovat kunnan asukkaat. Taloudellisesti saamapuolella sen sijaan ovat mm. suuret rakennusyhtiöt alihankkijoineen. Aina, kun asukkaat asetetaan maksajan rooliin, on hyvä miettiä – haluammeko ja ennen kaikkea tarvitsemmeko me tätä hallitsematonta kasvua? Minä en halua, enkä tarvitse. Onkohan meitä saman mielisiä enemmän?

Hyvä kysymys on, onko väestömäärän räjähdyksenomainen kasvu syy vai seuraus. Haasteita, etenkin taloudellisia, se näyttää tuovan enemmän kuin tarpeeksi. Olen kuullut sanottavan, että metro tarvitsee asukkaita ja asiakkaita ollakseen järkevästi perusteltu liikenneväline. Tämä tarkoittaa vanhaa sanontaa lainaten, että häntä heiluttaa koiraa. Sitten taas – jostain on tullut muutamalle Espoon poliittista päätöksentekoa jyräävälle puolueelle kova into mahdollistaa rakennusliikkeille mahdollisimman paljon liiketoimintaa. Se metrosta tuttu retoriikka pätee kai sitten tässäkin – tiiviisti rakennettuihin betonilähiöihin tarvitaan asukkaita.

Kauniaisten kaupunginvaltuusto päätti jo vuosia sitten, että kaupungin ei tarvitse kasvaa samoin kuin muut lähialueet. Taustalla oli huoli kaupungin liian suureksi koetusta muutoksesta. Tämä on tullut esiin mm. asukaskyselyssä. Voisimmeko Espoossa ottaa mallia Kauniaisista?

Tällaisena nimittäin ei Espoon kasvu voi jatkua. Tarvitaan muutos.