Turvapaikan voi saada, jos henkilön voi perustellusti epäillä joutuvan kotimaassaan vainotuksi esimerkiksi poliittisen mielipiteensä tai uskontonsa vuoksi. Jos pätevät perusteet ovat olemassa, mielestäni turvapaikka on syytä myöntää. Jos käännämme selän ihmisen todelliselle hädälle, käännämme selän myös ihmisyydelle. Nykyinen turvapaikkajärjestelmä mahdollistaa kuitenkin myös järjestelmän väärinkäytön. Eräs tapa on toistuvat viivytystarkoituksessa tehdyt uusintahakemukset, sillä niiden määrää ei ole lainsäädännöllä millään tavalla rajoitettu.

Uusintahakemus on siis turvapaikkahakemus, jonka voi tehdä siinä vaiheessa, kun aiempaan hakemukseen on saanut lainvoimaisen päätöksen eli edellisen hakemuksen valitusprosessi on käsitelty loppuun. Hieman perspektiiviä uusintahakemusten suureen määrään antavat Maahanmuuttoviraston tekemät laskelmat. Viime vuonna (2017) turvapaikkaa haki noin 5000 henkilöä ja hakemuksista yli puolet oli uusintahakemuksia. Tänä vuonna turvapaikkaa on hakenut tähän mennessä 2300 henkilöä ja hakemuksista lähes puolet on uusintahakemuksia.

Uusintahakemuksen tekemisen edellytyksenä on, että sen tulee sisältää uusia perusteita ja selvityksiä. Silti uusintahakemuksista lähes puolet (47 %) on käsitelty nopeutetusti ja päätetty jättää tutkimatta, koska hakemuksissa ei ole esitetty mitään uusia perusteita. Osa turvapaikanhakijoista on sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston mukaan tehnyt jo neljännen turvapaikkahakemuksensa. Luvut kertovat karua kieltä. Puolet turvapaikanhakijoista siis hakee turvapaikkaa toistuvasti ja puolella heistä ei ole esittää mitään uusia perusteita hakemukselleen.

Viranomaisen tekemiin päätöksiin liittyy myös valitusoikeus. Turvapaikkahakemuksissa Maahanmuuttoviraston päätöksistä on valitusoikeus hallinto-oikeuteen ja mikäli hallinto-oikeuden päätöksestä myönnetään valitusoikeus, valittaa voi myös korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). Toisin sanoen, vaikka henkilöllä ei olisi esittää mitään uusia perusteita turvapaikkahakemukselleen, kielteisestä päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja mahdollisesti edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Jos käy niin, että korkeimmasta asian käsitelleestä tuomioistuimesta tulee kielteinen päätös, turvapaikanhakija voi tehdä heti uuden turvapaikkahakemuksen. Tällöin prosessi lähtee alusta ja se voi toistua niin monta kertaa, kuin uusintahakemuksen vain haluaa tehdä, koska määrää ei ole rajoitettu. Tällä tavalla turvapaikanhakijoiden oleskelu Suomessa voi venyä suhteettoman pitkäksi, vaikka perusteita turvapaikalle ei olisi. Toiseksi prosessi tulee valtiolle ja samalla veronmaksajille tuhottoman kalliiksi.

Todellisten kustannusten määrää koko uusintahakemusprosessille ei silti ole laskettu. Joitakin lukuja voi kuitenkin nostaa esille ja niistä voi tehdä päätelmiä kustannusten suuruudesta. Valtiovarainministeriön talousarvioesityksen mukaan vuonna 2017 vastaanoton kustannukset olivat lähempänä 261 miljoonaa euroa ja hakemusten keskimääräinen käsittelyaika oli 150 vuorokautta. Koska turvapaikanhakijoita oli viime vuonna 5000 ja puolet heistä uusintahakemuksen jättäneitä, on helppo laskea mitä yhden uusintahakemuksen jättäneen henkilön vastaanoton kustannukset ovat valtiolle maksaneet. Summa on noin 13 000 euroa/uusintahakemus.

Tähän summaan ei ole vielä lisätty muita kustannuksia, kuten hallintotuomioistuinten muutoksenhakuprosessista johtuvia kuluja, joita nostaa muutoksenhakuprosessin pitkä kesto. Yle:n mukaan hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus käsittelivät vuonna 2017 yhteensä yli 10 000 turvapaikkavalitusta. Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeuksissa koostuvat muun muassa lakimiehen palkkiosta, erilaisten selvitysten hankkimisesta ja muista oikeudenkäyntikuluista. Esimerkiksi pelkästään lakimiehen keskipalkka oli Lakimiesliiton mukaan vuonna 2016 noin 6000 euroa/kk. 10 000 vuosittaisen valituksen tahdilla lakimiesten työn hinnaksi tulee yhteensä noin 60 miljoonaa euroa.

Koska uusintahakemusten määrä on räjähdysmäisesti kasvanut, tähän on herännyt lopulta myös sisäministeriö. Muutosta halutaan erityisesti uusintahakemusten käsittelyn osalta. Ongelmallista on kuitenkin se, että Suomi on sitoutunut EU:n turvapaikkamenettelydirektiivin asettamaan sääntelyyn eikä voi tehdä tästä menettelydirektiivistä poikkeavia lakiesityksiä. Toivon todella, että uusintahakemusten määrälle voidaan asettaa rajat jo tämän vaalikauden aikana ja ellei niin tapahdu, sen on tapahduttava seuraavan vaalikauden aikana. Myös valitusprosessia tulee voida nopeuttaa niin, ettei se kuormita viranomaisjärjestelmää kohtuuttomasti ja kustannukset pysyvät kurissa.