Itä-Suomen kuntien taloudellinen tilanne ja ongelmat on otettava vakavasti valtiotasolla nyt, kun Venäjän hyökättyä Ukrainaan EU:n pakotteet ja rajasulut ovat lyöneet kipeästi itäisen Suomen kuntien elinkeinoelämän edellytyksiin, eikä puolustusvoimien tutkien toimimisesta johtuen tuulivoimaakaan voida rakentaa itäiseen Suomeen. 

Ratkaisuna ei kuitenkaan voida pitää tuulivoimaloiden kiinteistöverotulojen siirtämistä tasausjärjestelmään. Tällainen päätös olisi hyvin lyhytnäköinen, sillä se rapauttaisi koko Suomen tuulivoimarakentamisen ja samalla puhtaan energian miljardihankkeet teollisuudessa. Miksi tehdä myöskään päätöstä, josta ei hyötyisi taloudelliselta kannalta katsottuna merkittävästi yksikään Suomen kunta?

Valtionosuusjärjestelmän uudistamistyön käynnistyttyä elokuun 2023 lopussa, on kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) tuonut esille sen, että myös verotusta tarkastellaan uudistuksen valmistelutyöryhmässä. Verotukseen liittyen on noussut sitkeä huhu siitä, että kuntien saamia tuulivoima-alueiden kiinteistöverotuloja harkitaan siirrettäväksi tasausjärjestelmän piiriin.

Tämä on herättänyt runsaasti keskustelua kunnissa ja kuntalaisissa. Tällä hetkellä tuulivoimakunnat saavat tuulivoimaloistaan maksimaalisen kiinteistöverotuoton, mutta tasausjärjestelmässä kiinteistöverotuotot jakautuisivat tasaisemmin myös niille kunnille, joilla ei ole tuulivoimaloita alueellaan. Tilanne tarkoittaa sitä, että tuulivoimakuntien kiinteistöverotulot supistuisivat ja muut kunnat saisivat niistä osansa.

Ainakaan minulle ei ole selvää, mistä huhut tuulivoimaverotuksen tasausjärjestelmästä on saaneet alkunsa. Ministeri Ikonen on kylläkin kieltänyt tasausjärjestelmän olevan valmistelussakaan. Oli niin tai näin, moni tuulivoimakunta on jo omine lausuntoineen ottanut jyrkän kieltävän kannan tällaisille suunnitelmille. Siispä lähden ottamaan seuraavaksi itse kantaa siitä spekulatiivisesta näkökulmasta, että tasausjärjestelmän käyttöönottoa tuulivoimaloille kuitenkin suunniteltaisiin.

Miksi tuulivoimaloiden kiinteistöverotulojen siirtäminen on kuuma peruna kunnille? Varsinkin pienissä kunnissa kiinteistöverotulot ovat merkittävä kuntatalouteen vaikuttava tekijä, mikä luonnollisesti motivoi kuntia kaavoittavaan tuulivoimaa alueelleen. Samalla kunnat hyväksyvät tuulivoimaloiden aiheuttamat paikalliset haitat ja tuulivoimaa vastustavien kuntalaisten kitkerän kritiikin, osin aiheestakin.

Jos tasausjärjestelmään siirryttäisiin, johtaisi se suurella todennäköisyydellä tuulivoimarakentamisen tyrehtymiseen niillä alueilla, joilla tuulivoiman rakentamista on mahdollista toteuttaa. Näin hallitusohjelman tavoitteille lisätä maa- ja merituulivoimaa sekä nousta puhtaan energian edelläkävijäksi Euroopassa voidaan jättää hyvästit.

Kävin taannoin erään kansanedustajan kanssa keskustelua tuulivoimarakentamisen kiinteistöverotulojen merkityksestä kunnille. Keskustelun lomassa hän esitti minulle kysymyksen, onko kiinteistöverotulojen saaminen oikea peruste tuulivoimarakentamiselle. Toisin sanoen hän kysyi, onko raha hyväksyttävä syy rakentaa tuulivoimaloita?

Niinkin yksinkertainen kysymys vaati minulta pohdiskelua. Mikäli ajatellaan tuulivoimaloiden rakentamista puhtaasti ja ainoastaan taloudellisesta näkökulmasta, raha on täysin hyväksyttävä syy tuulivoimarakentamiselle. On lähes absurdia ajatella, että kunnat rakentaisivat tuulivoimaloita vain ideologisista syistä.

Siinä missä yritykset tavoittelevat mahdollisimman suurta voittoa voidakseen tuottaa tai myydä jatkossakin tuotteitaan ja palvelujaan, kunnat tavoittelevat positiivista tilinpäätöstä voidakseen jatkossakin tuottaa asukkailleen palveluja ja tehdä investointeja entistä parempien palvelujen tarjoamiseksi. Ilman verotuloja tämä ei ole mahdollista.

Tuulivoimaloiden kiinteistöverotulot eivät edistä vain kunnan sisäistä toimintaa, vaan se mahdollistaa myös suurten, puhtaaseen energiaan pohjautuvien teollisuusuusinvestointien saamisen kunnan alueelle. Investoinnit voivat olla arvoltaan miljardeja ja niillä on ratkaiseva merkitys alueen veto-, pito- ja elinvoimaan. Tuulivoiman kiinteistöverotulojen siirtäminen tasausjärjestelmään näivettäisi nämä hankkeet ja negatiiviset kerrannaisvaikutukset olisivat valtavat.

Mikä olisi tasausjärjestelmän taloudellinen hyöty niille kunnille, joilla ei ole mahdollisuutta rakentaa tuulivoimaa? Jos tasauksen kuvittelisi olevan tuulivoiman kiinteistöverotulojen tasajako koko Suomen kuntien kesken, olisi lopputulos seuraava. Esimerkiksi vuonna 2021 tuulivoimakunnat saivat Suomessa kiinteistöverotuloja yhteensä noin 17 miljoonaa euroa. Jos summa jaettaisiin Suomen 309 kunnan kesken, kukin kunta kasvattaisi kassaansa runsaalla 55 000 eurolla.

Todellisuudessa tasaukset lasketaan huomattavasti monimutkaisemmin käyttäen pohjana verohallinnon maksuunpantuja veroja, jotka muutetaan laskennallisiksi käyttäen koko maan painotettuja laskennallisia kiinteistöveroprosentteja. Mukana on myös tuloperusteinen tasausraja, jonka ylitys vähentää verotuloja ja alitus lisää niitä.

Osa tuulivoimattomista kunnista hyötyisi taloudellisesti selvästi enemmän tasausjärjestelmästä, mutta moni tuulivoimaan satsannut kunta menettäisi paitsi kiinteistöverotuloja myös tuulivoiman mukanaan tuomia teollisuusinvestointeja ja edelleen sen mukanaan tuomaa elinvoiman kasvua. Jos tuulivoimasta saatava hyöty laskisi merkittävästi, eivät kunnat näkisi myöskään kannattavaksi enää rakentaa tuulivoimaa.

Lopputulemana on todettava, että tuulivoiman kiinteistöverotuksen siirtäminen tasausjärjestelmään olisi lyhytnäköistä. Se ei ratkaisisi Itä-Suomen kuntien taloudellisia ongelmia, mutta lisäisi niitä olennaisen paljon läntisen Suomen kunnissa. Olen sitä mieltä, että Itä-Suomen ongelmien ratkaisua tulee hakea muilla keinoin kuin siirtämällä kiinteistöverotusta lisää suunnitelmatalouden suuntaan.