Katujengit ovat Suomessakin todellisuutta. Poliisi on tunnistanut 10 katujengiä, joissa on yhteensä 100-200 jäsentä. Jengejä on suurimmissa kaupungeissa, mutta merkkejä on jo muuallakin.

Helsingin poliisin mukaan suurin osa katujengirikollisista on ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia. Jengit hallitsevat alueillaan tyypillisesti huumekauppaa ja rikollista toimintaa. Huumebisneksessä väkivalta ja aseet ovat arkipäivää. Jengit puolustavat reviirejään ja ”kunniaansa” kovilla otteilla.

Ruotsi on kauhuesimerkki seurauksista, kun ei toimita ajoissa. Ampumisia oli viime vuonna joka päivä ja niissä kuoli 63 ihmistä. Tukholmassa kesällä 2020 ohiajavasta autosta ammutun luotisarjan kohteena olleet jengiläiset onnistuivat suojautumaan. Sen sijaan vasta 12-vuotias koiraa ulkoiluttanut tyttö kuoli McDonald`sin tilausjonoon. On vain ajan kysymys milloin sivullisia uhreja tulee enemmän.

Katujengi-ilmiöön tulee meillä puuttua nyt, kun se vasta on alussa. Tanskassa katujengit on tiukoilla toimilla saatu hallintaan. Jengien yhteenotoissa tehdyistä rikoksista voidaan antaa kaksinkertaiset tuomiot normaaleihin verrattuna. Kun jengeillä on menossa keskenään selkkaus, ei niiden jäseniä päästetä vankilomille. Ehdottoman vankeustuomion saavat ulkomaan kansalaiset karkoitetaan maasta.

Vaikka jengiläisten määrä Tanskassa ja Ruotsissa on lähes sama, ovat väkivallanteot jälkimmäisessä omassa mittaluokassaan. Ruotsi on kahdessakymmenessä vuodessa muuttunut kansankodista rikollisjengien temmellyskentäksi. Nyt siellä otetaan mallia Tanskasta.

Tanskaan ei haluta muuttavan enempää ihmisiä kuin heitä pystytään integroimaan yhteiskuntaan. Integroituminen edellyttää työllistymistä, kielen oppimista ja yhteiskunnan arvojen tukemista; esimerkiksi miesten ja naisten välistä tasa-arvoa.

Tanskassa suurimmilla puolueilla on konsensus tiukasta linjasta maahanmuuton ja rikospolitiikan suhteen. Sellaista yhteisymmärrystä meilläkin tarvittaisiin ennen kuin on liian myöhäistä.