Joku on viisaasti sanonut, että yhteiskunnan arvo mitataan siinä, miten se suhtautuu köyhiin. Tämä on ajankohtainen haaste myös Vantaalla. Tässä asiassa Vantaalla olisi vielä paljon tehtävissä. Suomessa on tällä hetkellä n. 650 000 eli n. 12 % koko väestöstä tilastojen mukaan köyhiksi luokiteltuja ihmisiä. Mikäli suhdeluvut olisivat samat Vantaalla, köyhien määrä olisi siten n. 28 000 ihmistä. Tämä on aivan liian paljon.

Yleisesti köyhyys määritellään, kun henkilön käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia Suomen keskitulosta. Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston mukaan yleisin kuukausipalkka ennen veroja on noin 2500 euroa. Tämän mukaan 1500 euron bruttotuloilla pitäisi pärjätä. Tästä verojen jälkeen elämiseen jää kulujen jälkeen n. 1000 euroa. Nämä keskiarvoluvut eivät kerro koko totuutta.

Luvut kertovat karua kieltään nykytodellisuudesta. Jos mennään pintaa syvemmälle, mitä on tilastojen takana, totuus on vieläkin synkempi. Siitä kertovat kasvavat asumistuki-, toimeentulotuki- ym. tukien saajien jonot. 2020 vuoden aikana ruokajonot ovat pidentyneet – ei vähiten koronan takia. Ruokajonoista löytyy monenlaisia ihmiskohtaloita. Tähän palaan myöhemmin erillisessä jutussa.

Köyhyyttä on hyvin monenlaista. Iso Kirja sanoo, että ”köyhät ovat aina keskuudessamme”, mutta poliitikkojen asia on vähentää tätä ihmisarvoa alentavaa ilmiötä. Suhteellisen pienellä rahalla voitaisiin monen asemaa parantaa merkittävästi.

Jos tulotaso pyörii kuukausittain käteen jäävän osuuden osalta 1000 euron paikkeilla, olisi kohtuullista, että veroa maksettaisiin vain sen ylimenevästä osuudesta. Pelkkä arvonlisävero olisi ihan riittävä tässä tilanteessa. Arvonlisäverosta valtio saisi oman osuutensa.

Ruoka-avun tarvetta voitaisiin vähentää paikallistasolla parantamalla sosiaaliturvaa ja tarjoamalla kohtuuhintaista asumista ja valtakunnallisesti siten, että vahvistetaan kansalaisten ostovoimaa/maksukykyä: veroa maksettaisiin vain 1000 euroa ylimenevästä osuudesta, koska näin sekä arvonlisäverosta valtio saisi sen oman osuutensa että kansalaiselle elämä maistuisi sitten hitusen paremmalta.

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus työhön. Ikävä kyllä tämä ylevä tavoite ei ole toteutunut – kaukana siitä. Mielestäni jokaisella on oikeus saada katto päänsä päälle ja ainakin yksin lämmin ateria päivässä. Ja siihen Vantaalla on taatusti varaa. Kysymys on tahdosta.

Köyhyys on huono asia, yksinäisyys on huono asia. Näitten yhdistelmä on katastrofi. Köyhyys on surullinen asia. Kun siihen lisätään koronasta johtuvat liikkumisrajoitukset, niin ei ole ihme, että mielenterveystapausten määrä on kasvussa. Tämä asia ei hoidu rokotuksella. Siinäpä haastetta Vantaan päättäjille tulevana nelivuotiskautena.

PS-Kuntavaaliehdokas 515

Thomas Kämper

Uusimaa, Vantaa