Taloussanomissa kerrottiin taannoin talouspolitiikan arviointineuvoston raportista ja siinä ehdotetuista veromuutoksista.

Yksi kantava teema raportissa on arvonlisäverojen alennetuista kannoista luopuminen. Mm. ruoan arvonlisäveron alennuksesta tulisi luopua, ja muuttaa pienituloisten verotusta niin, että se kompensoituisi sillä. Tällä raportin mukaan päästäisiin kannustinloukuista eroon.

Lueskelin raporttia erilaisilla hakusanoilla liittyen arvonlisäveroon, sosiaalitukeen, työttömiin ym. En kuitenkaan löytänyt sitä pohdintaa, mitä itse pidän tällä hetkellä merkittävänä.Peruselämiseen tarvittavien hyödykkeiden hinnan tai kulutusveron tai haittaveron nosto johtaa minimitoimeentuloon vaadittavan rahasumman kasvamiseen. Tämä taas suoraan johtaa siihen, että sosiaalitukien, eläkkeen, työttömyyspäivärahan tai jonkun yhteiskunnan tuen varassa elävien ihmisten tuen määrää tulee vastaavasti nostaa, jotta nämä saavat edelleen leipänsä ostettua ja vuokransa maksettua. Olen tästä jonkun asiantuntijan kanssa joskus keskustellut, mutta ainoa näkökanta, jonka olen saanut liittyy siihen, että mikäli hintataso nousee veron noston kautta, saa valtio maksamansa korkeamman tuen veroissa takaisin, jolloin nettovaikutus valtiolle on nolla.

Suuri kannustinloukku

Se kannustinloukku mikä tässä piilee on yhteiskunnan tukien ja minimipalkan välinen erotus. Työmarkkinajärjestöt ovat jäädyttäneet palkkakehityksen pitkäksi aikaa. Jos nyt peruselinkustannuksia lähdetään nostamaan, joutuu valtio nostamaan tukien määrää vastaavasti. Meillä on monia tukimuotoja, joiden kaikkien määräytyminen perustuu minimi elinkustannuksiin. Työttömyyspäiväraha, asumistuki, toimeentulotuki… Yhteiskunta pitää huolen, että ihminen ei joudu veneen alle ja näänny nälkään. Kun hintataso kasvaa, näiden tukimuotojen yhteissumma kasvaa vääjäämättä kohti jäädytettyä vähimmäispalkkatasoa.

Jos hintataso on niin korkea, että vähimmäispalkallakin joutuu kohta turvautumaan yhteiskunnan tukiin, niin millä tavalla se kannustaa työntekoon, jos kotona makaamalla ja kattoon syljeskelemällä saa saman elintason? Miksi tästä ei puhuta? Nyt jo pääkaupunkiseudulla asuntojen vuokrahinnat ovat sensuuruiset, että siellä ei ole varaa pienituloisen asua. Heitä kehotetaan muuttamaan halvempiin asuntoihin. Kun vaikkapa maahanmuuttajia asutetaan pääkaupunkiseudulle, yhteiskunta maksaa kaiken, ja suurien perheiden vuoksi asunnot ovat monesti isoja.

Aikooko tämä yhteiskunta kannustaa työntekoon, vai loisimiseen? Syrjäytyneiden ja maahanmuuttajien asuttaminen verorahoilla sellaisiin asuntoihin, joihin työssä käyvällä ei ole varaa ei todellakaan kannusta työntekoon. Yhteiskunta antaa esimerkin, että tukien varaan elätiksi heittäytymällä pääsee pääkaupunkiin asumaan ja työ ei haittaa vapaa-ajan viettoa.

Jos ruoan, polttoaineiden (lämmitys ->vuokrat) ja energian verotus vaan kasvaa ja kasvaa, alkaa pelkkien tukien varassa elävien tilipussi näyttää jo vaarallisen paksulta. Vielä jos tähän liittyy väärinkäytöksiä huoltajuussuhteiden tai yksinhuoltajuuden (pariskunta, joilla eri osoitteet) suhteen saatetaan päästä välillä uutisiinkin lipsahtaneisiin järkyttäviin tukimääriin. Samalla parempituloiset valittavat veron progressiivisuudesta, vaikka he eivät todellisuudessa elätä pienituloisia, vaan kasvavaa yhteiskunnan tukien varassa olevien ryhmää, jonka kasvuun kulutus- ja haittaverojen nosto vain kannustaa.

Perus-Tero Pälkäneeltä sanoo, että:

-Kulutus- ja haittaverot alas ja elämisen hinta järkevämmälle tasolle

-Maahanmuuttajia ja syrjäytyneitä ei asuteta kalliille alueille, tai asumistukeen katto

-Pienituloisten verokohtelu sellaiseksi, että tulonsiirtojen varassa elävän ja palkansaajan elintasossa pitää olla selkeä ero palkansaajan hyväksi