Eilispäivän tapahtumien johdosta olen pohtinut tavallista enemmän poliitikkojen tapaa hoitaa yhteisiä asioita eli tehdä politiikkaa. Voin kaiken tiivistää toteamukseen, että en yhtään ihmettele, että tutkimusten mukaan kansalaiset kaikkein vähiten arvostavat ja luottavat poliitikkoihin ja toimittajiin.

Eilen olivat esillä pienyrittäjien maksamaan arvonlisäveroon liittyvät asiat. Ensin demarit ottivat asian vaalisyötikseen. Sitten kokoomuksen oli ”pakko” olla samaa mieltä. Lopuksi siitä piti järjestää eduskunnan kyselytunnilla television katsojille suunnattu näytelmä puhemies Heinäluoman ohjaamana.

Mitä minä sitten ihmettelen ja paheksun?

No ensinnäkin sitä, että vielä jokin aika sitten demareiden ja kokoomuksen kansanedustajat äänestivät vastaan, kun perussuomalaiset ehdottivat arvonlisäveron alarajan nostamista. Kun asiasta on eri yhteyksissä eduskunnassa keskusteltu, niin hallituspuolueiden taholta on silloin kuultu jopa ylimielisiä kommentteja ja asian merkityksen vähättelyä.

Nyt kun vaalit lähestyvät, niin nyt ollaan niin yrittäjäystävällisiä, että yrittäjien pitäisi olla tyytyväisiä! Lienee kuitenkin niin, että arjen keskellä kamppailevat yrittäjät ovat vain entistä vihaisempia. He ymmärtävät, että kyseessä on eräänlainen poliittinen teatteri. Näytelmän tyylilajina on tragikoomisuus.

Miksi sitten paheksun jälleen kerran myös mediaa?

Pienyrittäjien arvonlisäveron alarajan nostaminen on ollut perussuomalaisten keskeisiä vaatimuksia koko vaalikauden ajan. En muista, että media olisi sitä koskaan noteerannut.

Tänään esimerkiksi Helsingin Sanomissa oli laaja juttu arvonlisäverosta, mutta vain yhdessä virkkeessä mainittiin Perussuomalaiset. Siinä kerrottiin, että perussuomalaiset paheksuivat, mutta ei kerrottu mitä mieltä olemme ja mitä olemme aiemmin tehneet asian eteen. Journalismia?