Euroopassa on käsiin tullus pakolais kriisi tai näin ainakin meidän tiedoitusvälineet asian kertovat. Pakolaiskriisiin syyksi tunnutaan väittävän lähes poikkeuksestta sotaa, niin Irakissa, Somaliassa kuin Syyyriassakin. Todellisuudessa Somaliassa on sodittu melkein sukupolven ajan jo ja päinvastoin maa on rahoittumassa, ollut sitä jo useamman vuoden. Irakissa Yhdysvaltojen hyökättyä sinne 2003 on tilanne ollut käytännössä sotatila jatkuvasti, joskin mukana on ollut lyhyitä suhteellisen väkivallattomia pätkiä. Tämän hetkinen konflikti paheni jo 2011.

Heinäkuun loppuun mennessä Suomessa suomalainen media, etenkin YLE on hehkuttanyt, että Suomen pitäisi ottaa vastaan pakolaisia yhä enemmän, koska Syyria. Syyria puolestaan koska sota ja inhimillinen hätä. Syyriassa tosin sisällissota on riehunut huuhtikuusta 2011. Ei siis ole kovinkaan pajon perusteita sille, että tämän hetkinen turvapaikan hakija ryöppy olisi seurausta tästä sodasta.

Maahanmuuttoviraston sivuilta löytyy tilasto turvapaikan hakijoista kansallisuuden perusteella. Ainut vaan että tämän tilaston mukaan turvapaikanhakijoista suurimmat ryhmät ovat somalit, irakilaiset ja albaanit, ei suinkaan syrialaiset. Itse asiassa syyrilaisia turvapaikan hakijoita oli 119 kpl kaikkiaan 4121 hakiajasta eli alle 3%. Albaniassa ei ole sotaa lainkaan, joten se joukossa on vähän outolintu. Toisaalta heinäkuun loppuun mennessä Venäjältäkin on tullut enemmän turvapaikan hakijoita Suomeen kuin Syriasta.

Tosiasioista puhuttaessa välimeren yli on pakolaisvirtaa ollut tovin jos toisenkin jo, mutta pakolaisvirta alkoi todenteolla kiihtyä kevään aikana. Miljoonan tai oikeastaan miljardin taalan kysymys kuuluu, miksi? Miksi turvapaikanhakijoita alkoi vyöryä juuri nyt, vaikka arabikeväät oli koettu jo neljää vuotta aiemmin ja sodatkin ovat olleet aktiivisia jo vuosia. Vastausta hakiessamme kysymykseen miksi, voimme noudattaa klassista follow the money -periaatetta.

Heinäkuussa pakolaisten määrä Ilta-Sanomien mukaan nousi ensimmäisen kerran nousi yli 100’000 ihmisen kuukaudessa ja tahti vain kiihtyy. Demari kirjoitti jo pari vuotta sitten, että laivamatkan hinta olisi pakolaisella 1’500 – 2’000 € per nuppi. Yhdessä 600 hengen laivasta siis voi tienata 1,2 miljoonaa euroa ja se laiva maksaa omistajalleen ehkä 5’000 €. Mikäli heinäkuun pakolaismäärä on lähellä keskiarvoa niin vuodessa se tarkoittaa yli miljoonaa merimatkaa. Se puolestaan tekee ihmissalakujetuksesta puolentoista – kahden miljardin euron bussinesta. Bussinesta joka tuottaa tekijoilleen reilusti yli 90% katteen. Hyvin suuri osa lähtiöistä aloittaa laivamatkan Libyasta. Voinette kuvitella millainen lottovoitto arabikevään raunioittaman kehitysmaan taloidelle moinen sisääntuleva rahavirta on. On turha kuvitella, että Libyalla tai millään muullakaan alueen malla on pienintäkään intressiä ehkäistä ihmissalakujetusta, pikemminkin päinvastoin. Tässä kohtaa voitaakin todeta, että eurropan pakolaiskriisi onkin syimmiltä olemukseltaan käsiin räjähtänyt ihmissalakuljetuskriisi.

Yhtälailla voidaan kysyä, miksi Eurooppalaiset valtiot eivät yksikertaisesti käännytä merikelpoisia aluksia takaisin tai kokoa yhteistuumin tuliat johonkin tiettyyn paikkaan, rekisteröi heitä ja käsite turvapaikkahakemuksia enemmän tai vähemmän keskitetysti. Tokihan se olisi järkevää ja itse asiassa Dublinin sopimuksen mukaisesti turvapaikan hakemukset tulisi käsitellä ensimmäisessä maassa jonne turvapaikan hakija tulee. Pakolaiset eivät vain halua sitä. Pakolaiset tai no turvapaikan hakiat ovat mm. mellakoineet, jotta saisivat jatkaa matkaansa kohti leveämpää leipää. Tässäkin suhteessa me voimme siis soveltaa follow the money -periaatetta, kuten pakolaisetkin tekevät.

Miksi sitten Eurooppalaiset valtiot sallivat tämän? Tähänkin kohtan soveltuu varsin hyvin tuo mainittu follow the money. Läntisen Euroopa valtiossa, erityisesti Saksassa ja Ruotissa, mutta myös meillä täällä kotoisessa Suomessa on suhteellisen laaja joukko ihmisiä, jotka elävät tällä. Yhtenä erimerkkinä on turvapaikkakeskus -bussines. Suomessahan valtiolla ei liiemmin sijoituskohteita turvapaikanhakijoille ole. Sen sijaan valtio ostaa kyseisen palvelun ja SPR on kyseisen palvelun suurin myyjä tässä maassa. Tässäkin asiassa on joukko ihmisiä ja tahoja jotka hyötyvät turvapaikan hakijoista. On tulkkeja, sosiaalityöntekijöitä ja jos jonkinlaista byrokraattia, jotka saavat palkkaa, siis joiden työnpaikan ehtona on riittävä määrä turvapaikanhakijoita. Yhtälaillä järjestöt, kuten mainittu SPR, saa rahaa turvapaikanhakijoista. Jokaisessa Eurooppalaisessa massa on siis joukko henkilöitä ja tahoja jotka hyötyvät tästä. Kuten sanottu ”follow the money”.