Vasemmiston jytky
Ennustan vasemmistoliitolle vaalivoittoa eduskuntavaaleissa vuonna 2027. En suinkaan siksi, että jakaisin puolueen agendaa tai olisin samaa mieltä, vaan puhtaasti heidän taitavista poliittisista taidoistaan houkutella äänestäjiä vaihtoehdoilla.
Vaaleissa ei ratkaista sitä, kenen toimintatavat olisivat objektiivisesti katsottuna Suomelle parhaaksi, vaan vaaleissa ratkaistaan se, mitä kansa haluaa. Saat mitä tilaat.
Vasemmistoliitto onkin nyt samassa tilanteessa kuin perussuomalaiset vuonna 2017. Jättäytyminen ”ilmastosovun” ulkopuolelle perustui realismiin, jonka nyt näemme. Suomi ei pääse hiilineutraaliuteen vuonna 2035.
Mutta pääsemmekö velkajarrulla taloustasapainoon? Ainakin sitä kohti on poliittisesti mentävä, mutta ei vasemmiston mielestä, jos heiltä kysytään. Tuskinpa siis pääsemme, jos vasemmistoliitto on seuraavassa hallituksessa.
Vaihtoehtoja siis on, mutta onko se Suomen etu? Sinä päätät.
Vanha sääntö politiikassa pätee – asiat ovat juuri sitä, miltä ne näyttävät.
Vaihtoehdon tarjoamisella vasemmistoliitto varmisti jytkynsä.
Saat mitä tilaat.
Tekstin aiheet:
Suomessa puhutaan velkajarrusta kuin se olisi uusi luonnonlaki. Sääntö on tarpeellinen, mutta sen sivuvaikutukset osuvat kipeimmin niihin, joilla ei ole varaa joustaa; pienituloisiin eläkeläisiin. Alv nousee, indeksit jäätyvät ja ostovoima sulaa.
Samaan aikaan vieressä seisoo yli 200 miljardin eläkerahastojen torni – varallisuus, joka on kerätty juuri pahoja päiviä varten, mutta jonka ovi on poliittisilla päätöksillä suljettu. Rahaa on, mutta sitä ei saa käyttää edes väliaikaisesti lieventämään kiristyksen haittoja.
Ajatus ei ole purkaa velkajarrua. Ajatus on yksinkertainen; jos jarru hidastaa taloutta liikaa, on järkevää käyttää iskunvaimenninta. Eläkerahastoista otettu rajattu, markkiknaehtoinen laina voisi korjata alvin ja indeksijäädytyksen aiheuttaman vahingon ilman, että velkajarrun uskottavuus kärsii.
Kyse ei ole tuhlauksesta, vaan siitä, ettei kaikkein heikompia jätetä kantamaan koko kiristyksen hintaa samalla kun rahaa makaa käyttämättömänä lukkojen takana.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Viime vuosikymmenien talouspolitiikka on kärsinyt yhdestä rakenteellisesta ongelmasta; päätöksiä on tehty ilman riittävää jatkuvuutta ja kokemusta pitkäjänteisessä talloudenpidossa. Hallitukset ovat vaihtuneet nopeammin kuin talouden syklit, ja linjat ovat eläneet sen mukaan. Kun kokemus ja jatkuvuus puuttuvat, syntyy helposti ylilyöntejä – kiristetään liikaa tai reagoidaan liian myöhään. Tämä ei ole yhden puolueen tai hallituksen virhe, vaan pitkän ajan kuluessa syntynyt ilmiö, josta on syytä ottaa opiksi. Ilmastotoimet ovat lisänneet ongelmaa kuution käyrässä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti