Taloussanomat on julkaissut tutkimuksen missä käsitellään nuorten työkyvyttömyyseläkettä. Tilastojen mukaan eläkkeellä on 20-34-vuotiaista suomalaisista jo yli 23000 eli joka viideskymmenes.

Ongelma on kasvanut räjähdysmäisesti ja huolestuttavin piirre on, että mielenterveyden ongelmat ovat taustalla noin neljällä viidestä työkyvyttömyyseläkettä saavalla 20-34-vuotiaalla.

Eivätkö nämä tilastot ole suora hätähuuto meidän päättäjille?

Leikkaamalla kaikista pienituloisimmilta vielä lisää, ajaa monen ahdinkoon.

Vaikka Suomen taloudellinen tilanne pikkuhiljaa rupeaakin näyttämään elpymisen merkkejä, kuinka tämä näkyy kaikista pienituloisimmilla?

Monen perheen arki on selviytymistä laskuista ja punnitsemista kuinka selvitä kuun loppuun, saako ruokapöytään edes ruokaa.

Tänäpäivänä on lähes normaalia, että pienituloisimmat tekevät useampaa työtä ja työpäivät useimmiten venyvät hyvin pitkiksi. Kotona vastaan tulee arjen pyörittäminen ja tämä voi koitua useammalle loppuun palamisena jos jatkaa samalla rytmillä.

Seurauksena pitkät sairauspoissaolot, mitkä pahimmassa tapauksessa johtavat työttömyyteen.

Ennestäänkin fyysisesti ja henkisesti väsynyt oleva ihminen ajautuu työttömyyskierteeseen ja TE-toimiston asiakkuuteen.

Monelle myös sosiaaliturvan hakeminen on häpeällistä ja epäonnistumisen merkki, vaikkakin hakijalle täysin välttämätön selviytymisen vuoksi.

Näin syntyy häpeän ja pelon tunne, mikä helposti puetaan myös vihaksi.

Ihmisen on helpompi olla vihainen, kuin myöntää oman pelon.

Monesti viha kohdistetaan hallitukseen ja päättäjiin, mistä etsitään syyllinen omaan tilanteeseen. Näinä päivinä viha on myös helppo kohdistaa maahanmuuttopolitiikkaan. Mielessä herää ajatus, miksi minä en saa samalla tavalla apua kuin esimerkiksi turvapaikanhakija? Miksi tuntuu siltä, että turvapaikanhakijoita suositaan ja autetaan? Miksi meille käännetään selkä, vaikka me olemme koko ikämme tehneet töitä ja veromme maksaneet?  

Tämä on iso osa sitä ongelmaa, mikä saa aikaan vihapuheet kohdistumaan maahanmuuttoon. En voi väittää, etteikö meidän maahanmuuttopolitiikassa olisi paljon aukkoja tai, että hyväksyisin tämänhetkisen maahanmuuttopolitiikan. Tämä ongelma on niin monisyinen, ettei siihen ole helppoa vastausta.

Emme saa kääntää katseita pois meidän omista kansalaisista, emme saa unohtaa tavallisten ihmisten hyvinvointia.

Kasvaako mielestäsi pienituloisten hyvinvointi, kun siitä leikataan? Nouseeko Suomessa syntyvyys, kun ihmisillä ei ole varaa elättää lapsia?

Hallituksen intressit ovat kaikkialla muualla paitsi silmissä kasvavassa ongelmassa: Kansan hyvinvoinnissa!