Hallituspaikka ei ole puoluettamme suojannut hyökkäyksiltä meitä kohtaan. Eikä tilannettamme paranna se, että emme ajoissa reagoi negatiivisiin uutisiin vaan annamme yleisen mielipiteen rauhassa nousta meitä vastaan. Tarvitsemme osaavaa kriisiviestintää! Ei riitä, että viestintä tavoittaa puolueen jäsenistön, sen pitää tavoittaa kaikki suomalaiset.

Olli Immonen-kohu on esimerkki epäonnistuneesta kriisiviestinnästä. Tilanteeseen olisi pitänyt puuttua heti; vetää Olli Immonen esiin avaamaan mitä ”monikulttuurisuuden ruma kupla” pitää sisällään. Noin heitettynä lausuma on yhtä tyhjä kuin Alexander Stubin kommentti ” monikulttuurisuus on rikkaus”. Vain sillä erotuksella, että ensimmäinen sitaatti räjäyttää yleisen raivon ja toinen saa osakseen hyväksyvää nyökyttelyä. Asiallista keskustelua ei näillä kummallakaan tästä tärkeästä asiasta saada aikaan.

Hyväksymme eri kulttuureista tulleiden ihmisten erilaisuuden ja heidän oikeutensa säilyttää omat perinteensä keskuudessaan. Suomen valtion velvollisuus ei kuitenkaan ole ylläpitää vieraita kulttuureja. Meillä on oma yhteiskuntajärjestyksemme ja lainsäädäntömme, joita kaikkien täällä asuvien tulee noudattaa. Siksi kaikkia vieraiden kulttuurien tapoja ei voida hyväksyä, esimerkkinä lasten rituaaliset ympärileikkaukset. Valtio ei voi myöskään toimettomana katsoa uskonnonvapauteen vedoten sitä, että Bahrainin kuningaskunnan rahoilla pystytetään Suomeen sunnilainen suur-moskeija. On uskallettava nähdä hankkeen aiheuttama uhka Suomen yhteiskuntarauhalle. On katsottava uskonnonvapaus-kiiltokuvan ruma kääntöpuoli, jossa vieras mahti on luomassa Suomeen shiia- ja sunni-islamilaisten vastakkainasettelua. Puoluejohtajan, ulkoministeri Timo Soinin tulee antaa PS-puolueen kanta moskeijahankkeesta ennen kuin media tulee siitä hakemaan hätäisiä lausuntoja yksittäisiltä edustajilta. Perusteltu, asiallinen lausunto on ennakoivaa kriisiviestintää.

Tiedotusvälineet kohtelevat perussuomalaisia karkeasti. Uutiskynnyksen ylittävät yksittäisten jäsenten töppäykset ja kaikki ne asiat, jotka on mahdollista esittää negatiivisesti. Me kaikki tunnistamme tämän viestintä-ilmapiirin, mutta vikamme on siinä, että olemme jättäytyneet mediasuhteissa uhrin asemaan. Meidän on lakattava olemasta median vietävänä. Puolue tarvitsee uuden viestintästrategian, viestinnän ammattilaisia, asiantuntevaa osaamista, jotta saamme median välittämään viestimme oikeana julkisuuteen.