Hämmästyin, toki enemmänkin, lukiessani IL:ssä olevaa yhteiskuntatieteiden tohtori Juho Rahkosen kirjoitusta tarpeellisista puolueiden määrästä maassamme.

Rahkonen sanoo: ”Voidakseen nousta taas suurimpien joukkoon perussuomalaisten pitäisi pystyä puhuttelemaan kansan syviä rivejä, tarjoamaan toivoa ja ratkaisuja heidän arkielämän ongelmiinsa. Esimerkiksi ylivelkaantuneiden, työttömien, asuntonsa arvon romahduksen kanssa painiskelevien pienten paikkakuntien asukkaiden ja muuten vain unohdettuun väestönosaan kuuluvien kansalaisten asioissa riittäisi korjattavaa.”

Luulisi noinkin korkeasti koulutetun tohtorismiehen ymmärtävän puolueen poliittisesta ohjelmasta sekä puolujohtajien puhetta siinä määrin, että puhutaan ja halutaan muutosta muiden puolueiden ideologisiin päätöksiin oman maan kansalaisten arkielämän hyväksi ennen kuin on varaa lähettää rahaa maamme ulkopuolisille tahoille mm. kaikenkarvaisiin kehitysapunimikkeillä oleviin kohteisiin (valvonta leväperäistä).  

Maamme juuri ylivelkaantuu edellä mainituista toimista tarpeettomasti ja ennen kaikkea juuri oman maan kansalaisten arkielämää kurjistavalla tavalla. Pitäisi olla jokaiselle itsestään selvää, että aina tukirahojen saajamäärien kasvaessa joudutaan joko maksamaan menot osin velkarahalla tai osin leikkaamalla tukimäärää per saaja. Tämäkö on reilua veroa maksavia kansalaisia kohtaan? 

Mitä tulee sitten työttömien määrään, niin onko kuitenkin niin, että meille on erilaisilla päätöksillä kehitetty sellainen tukimuotojen sekä -määrien verkosto ettei pienellä palkalla kannata tehdä töitä vaan nostaa lain suomat tuet. Kun näin on, niin sitten melkein jokainen puolue PS:ää lukuun ottamatta ovat valmiita tuomaan kolmansista maista juuri tätä halpatyövoimaa. Tätä ei maamme tarvitse vaan tukipolitiikan kokonaisuudistamisen. 

Asuntopolitiikkaa hoidetaan toisella kädellä, johon kuuluu ”rokottaminen” erilaisten kustannusten korottamisilla, kuten sähkö, poltooaine, kiinteistövero jne. Kovin pitkiä työmatkoja ei enää kohta voi edes keskipalkalla toimiva tehdä kauemmas työpaikkaan. Näin vakituiset asuntokiinteistöt jäävät tyhjilleen ja muutto paremmin palkatun työn tai ylipäänsä työn perässä kiihtyy.

Toivoa sopii, että tri Juho Ronkainen tutustuisi ensin PS:n puolueohjelmiin ennen kuin alkaa puhumaan täyttä soopaa. Puolueen ohjelmat eri vaaleihin ja myös puolueen ohjelmat ylipäänsä on luettavissa tästä linkistä. Eri toten nostan esille talouspoliittisen ohjelman ydinsanoman; ”Perussuomalaisten talouspolitiikan lähtökohtana on kansallinen etu ja sisäinen oikeudenmukaisuus. Kansallinen etu tarkoittaa sitä, että Suomi on suomalaisten edunvalvontakoneisto, eikä julkisen vallan tule harjoittaa politiikkaa, joka on ristiriidassa suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan kanssa. Sisäinen oikeudenmukaisuus puolestaan merkitsee sitä, että Suomen tulee olla maa, jonka jokainen suomalainen voi kokea olevan hänen asiallaan ja jossa vallitsee vahva yhteenkuuluvuuden tunne.” 

Tuolla ydinsanomalla jos jollakin on täysi odotusarvo puhutella suurta kansalaisten joukkoa, lukuunottamatta tietenkin toisen puolueen ideologiaan sokaistuneet, joille kaikki muu tai lähes kaikki menee edelle omaa kansaa. Muistuu mieleen demariministeri Tuppuraisen sanomana ”Oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista”. 

Tästä erinomaisen hyvänä ja vain yhtenä esimerkkinä on viimevuoden ja tulevan budjettiesityksen määrärahan korotusesitykset kehitysapurahoihin. Kaikki tämä tietenkin velkarahalla ja budjetin kokonaismäärärahan kehykset ylittäen. Seuraavien hallitusten ryhtyessä budjettikehyksien raameihin asettamiseen kuullaan takuu varmasti vihervasemmiston oppositiossa istuen kovaa syyttelyhuutoa istuvalle hallitukselle niistä omista tuhlailujen aikaansaannoksistaan. Tietenkään eivät tunnusta tehneensä mitään tarpeetonta toisarvoista liiallisella velkarahalla.