Eduskunnan omilla nettisivuilla sanottuna;

Oikeusnormit sääntelevät oikeussubjektien välisiä suhteita yhteiskunnassa käskien, sallien tai kieltäen tekemästä jotakin.

Lain tulkinnassa alemman tasoinen säädös ei saa olla ristiriidassa ylemmän tasoisen säädöksen kanssa. Kotimaisten säädösten osalta perustuslaki on säädösten hierarkiassa ylimpänä. Sen jälkeen seuraavat tavalliset lait, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston asetukset, ministeriöiden antamat asetukset ja muut alemman tasoiset säädökset. Euroopan unionin oikeus on tärkeä osa Suomen oikeusjärjestystä. Jos kansallinen säädös on ristiriidassa yhteisölainsäädännön kanssa, tulisi suomalaisen tuomioistuimen ensisijaisesti soveltaa yhteisön oikeussääntöjä. (kohdan korostus kirjoittajan)

Lainsäädäntö löytyy tästä linkistä.

Wikipedian mukaan; ”Laki on valtion suvereenin viranomaisen, tavallisesti kansallisen parlamentin, antama velvoittava säädös. Laajasti ymmärrettynä laeiksi käsitetään Suomessa myös valtioneuvoston ja tasavallan presidentin antamat asetukset. Laki koostuu muun muassa velvoittavista oikeusnormeista ja sisältää usein erilaisia määritelmiä. Oikeuslähteenä laki on sen soveltajaa vahvasti velvoittava. Oikeusnormit ovat kieltäviä, käskeviä tai sallivia.”

Itse olen aina käsittänyt eduskunnan laatimat lait velvoittaviksi. Siis noudatettaviksi. Miksi lain säädöksiä ei sitten aina tavallisen kansalaisen mielestä noudateta? On tullut tavaksi pyytää eri asiantuntijoilta eri tilanteissa, yleensä tiettyä aatesuuntaa edustavilta, kannanottoa tai mielipidettä johonkin asiaan tai asiakokonaisuuteen. He tietenkin tulkitsevat lakeja, asetuksia, muita sitovia sopimuksia luonnollisesti omaan aatteeseen linkittyvällä tavalla. Jostain kumman syystä niitä pidetään ainoana oikeana totuutena asiassa kuin asiassa, vaikka lainsäädännön kokonaisuus sanoo aivan muuta. On aatteesta johtuen katsottu mielipiteiden pohjaavan osittaiseen lainsäädäntöön perustuen. Näin käytetään lain tulkintaa omien poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Tämäkö on lainsäädännön tarkoitus? Demokratiaan ei pidä kuulua valikoitu tulkinta edes lainsäädännöstä vaan kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti kuten perustuslakimme määrää.

Kun tuossa tulin ottaneeksi esille perustuslakimme, niin varsin usein sitäkin näytetään venytettävän haluttuun poliittiseen aatteeseen spoivaksi. Näin esimerkiksi voin nostaa esille lain 9§:n määräyksen vapaasta liikkumisoikeudesta maassamme. PL:ssa sanotaan yksiselitteisen selvästi: ”…maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.”  

Siis, kun turvapaikanhakija on saanut lainvoimaisen kielteisen päätöksen ei hänellä pitäisi olla oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen maassa vaan käytäntönä säilöönottaminen, jollei vapaaehtoisesti poistu maasta. Miksi maamme enemmistöhallituksen puolueet/viranomaistahot menettelevät vastoin lainsäädännön määräystä? Myös ulkomaalaislaissa on määräyksiä vapaasti liikkumisen oikeuteen maassamme. Lain 41§ vastaa täysin PL 9§:n määräystä.

Vapaan liikkuvuudenoikeutta on säädetty myös 42§:ssä. ”Kauttakulkuoikeus

Ulkomaalainen saa kulkea Suomen kautta toiseen Schengen-valtioon, jos hänellä on tämän valtion myöntämä oleskelulupa, kansallinen viisumi tai paluuviisumi.

Ulkomaalainen saa kulkea Suomen kautta kolmanteen valtioon, jos hänellä on Schengen-valtion myöntämä oleskelulupa, viisumi tai kauttakulkuviisumi.

Kauttakulkuoikeuden käyttäminen edellyttää, että ulkomaalaista ei ole määrätty Suomessa maahantulokieltoon tai että hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta taikka kansanterveyttä.”

Tämäkin lakiin säädetty kieltokohta on täysin menettänyt merkityksensä meidän päättäjiltäme ja asian käsittelyyn liittyviltä virkamiehiltä. Tilapäinen oleskelulupa (ulkomaalaislaki 49§) voidaan myöntää kuitenkin, jos muutoin on saapunut maahan laillisin keinoin ja on laillisesti maassa (PL 9§).

Toinen PL:n 9§:ään liittyy myös olennaisesti ajankohtainen keskustelun aihe,joka koskee Pohjois-Syyriassa kurdien valvomalla leirillä ”vangittuina olevien” suomalaisten isis-taistelijoiden ja/tai heidän perheenjäsentensä mahdollista siirtämistä Suomeen valtion myötävakutuksella tai kustantamana.

Ko. lain pykälässä: ”Lailla voidaan kuitenkin säätää, että Suomen kansalainen voidaan rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi luovuttaa tai siirtää maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu.”

Kaikki nämä mainitulla leirillä olevat ovat vuosien saatossa sinne vapaaehtoisesti lähteneet ja omin kustannuksin sekä tietoisena siitä mihin menevät, jopa uskoisin tienneen missä tarkoituksessa. Suomen lainsäädäntö ei PL:n puitteissa ulotu toimimaan unionin ulkopuolisessa maassa vaan Syyriassa tehdyt rikokset on tutkittava sen maan lainsäädännön mukaan ja myös tuomittava syylliset.

Konsulttipalvelulain mukaan lähinnä tullee valtion rooli kyseeseen lain 19§:ssä esitetyissä toimenpiteissä ”Vapautensa menettäneen välitön avustaminen. Vapautensa menettäneen pyynnöstä edustuston virkamies voi vierailla hänen luonaan mahdollisuuksien mukaan ja avustaa häntä tarpeen mukaan oikeusavustajan ja muun paikallisen lainsäädännön mukaisen oikeusavun sekä tulkin saamiseksi.”

Niinpä katson, ettei valtion tule velvoittavuudesta tai muustakaan syystä toimia muutoin kuin mahdollisesti avustaa em. 19§:n mukaisin toimin leirillä olevia kansalaisiamme. Leirillä olevien turvallisuus on vähintään samalla tasolla kuin mihin nämä Suomesta isisin toiminta-alueille ovat oma-alotteisesti menneet.

Lopuksi haluaisin kiinnittää kansalaisten huomion päättäjien itse säätämiensä lakien noudattamiseen. Aivan siten kuin oikeusnormeissa on päätetty ”käskien, sallien tai kieltäen tekemästä jotakin”. Virkakoneiston politisoitumisen estämiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota, jotta kansalaiset saavat yhtälaisin oikeuksin palvelut ja muut ratkaisut/päätökset. Sama koskee asiantuntijoita käytettäessä jottei poliittinen sidonnaisuus luo pohjaa asian käsittelyyn eriarvoistavuutta. Ensimmäiseksi tulisi eduskunnan kieltää poliittiset virkanimitykset, sillä niiden on havaittu joissain tilanteissa johtavan kansalaisten eriarvoiseen käsittelyyn mm. esityksiä/päätöksiä tehtäessä.