Tapanani on tallentaa joitakin mielenkiintoisia lehtikirjoituksia ja joitain muitakin sitä silmällä pitäen jospa niille olisi myöhempää käyttöä. Näinpä silmiini osui IL:n toimittaja Mari Julkun kirjoitus, joka koskee Keskustan Sotkamon vuoden 2018 puoluekokouksessa silloisen puoluejohtaja Juha Sipilän linjapuheen sisältöä pienenä otantana.

Mikä tuossa Sipilän linjapuheessa sitten oikein kiinnostaa, on Keskustan ilmoitus millaiseen hallitukseen Keskusta ei ainakaan mene vuoden 2019 vaalien jälkeen. IL:n mukaan Sipilä on linjannut ”Keskusta ei ole valmis sellaiseen hallitukseen, joka romuttaa tämän hallituksen perinnön.Saimme edelliseltä hallitukselta perinnöksi lahoavan kansantalouden.Nyt se on peruskorjattu.Perustus, rakenteet ja julkisivukin ovat nyt loistavassa kunnossa.” 

Onko Keskusta kuitenkin pettänyt Sipilän antaman lupauksen menemällä Antti Rinteen hallitukseen, jonka hallitusohjelma pohjautuu ensisijaisesti toiveiden varaan työllisyyden nostamiseksi toivottuun 75 prosenttiin? Mitkään merkit eivät viittaa siihen, että hallitusohjelman kirjauksilla tuohon pääsäisiin, etenkin kun edessäpäin näyttää olevan talouden hiipuminen. Vielä kun huomioidaan se, että nuo hiipumisen ennusmerkit olivat jo nähtävissä hallitusohjelmaa laadittaessa. Toisekseen sen minkä Sipilän hallitus sai velkakierteen katkaistua, niin sen nyt sitten Rinteen hallitus kääntää jälleen kasvuun ja Keskustan tukemana. Aivan kuten Kataisen-Stubbin hallituksen aikana demareiden ollessa hallituskumppanina (rahakirstunvartijana).

Mielenkiintoista näkemystä edellä esitetyn lisäksi esitti Sipilä tuossa em. linjapuheessaan 2018, kun hän totesi näin; 

”Varsinkin pääoppositiopuolueen osalta on esitetty toimia, jotka riskeeraisivat talouden perustukset. Tähän emme ole valmiita – emme missään oloissa. Kannattaa muistaa, että vahva talous ja korkea työllisyys ovat parasta köyhän asiaa. Luottamuksen apilan jokainen kulma, osaava kasvu, huolenpito, realistinen vihreys ja vastuunkanto, nojaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyteen.”

Tuossahan Sipilä ilmaisee varsin selvästi sen ettei demareiden kanssa sovi lähteä hallitukseen ja mitenkäs sitten kävikään. Nyt siellä ollaan täysin rinnoin vaikka muuta lupailtiin ja millaisen vaalirökäletappion jälkeen. Talouden perusteet näyttävät olevan Rinteen hallituksella hukassa. Näinhän se sama toistuu näköjään aina. Velka on kiva otettaessa, mutta maksettaessa aivan muuta.

Toisessa kirjoituksessaan Juha Sipilä on todennut samasta seikasta näin ”Viime kaudella 2011-2015 sinipunan johdolla kasvoivat kolme asiaa: velka, verot ja työttömyys. Demarivaltiovarainministerit tulivat Suomelle todella kalliiksi. Vuosilta 2011-2015 Suomen BKT:ssa on noin 20 miljardin lovi.”

Eihän tässä voi muuta todeta kuin sen, että kyllä oli Keskustalla kuitenkin kova hinku demarivetoiseen hallitukseen ja tekemään juuri sitä mitä ei pitänyt tehdä missään nimessä. Vai oliko kuitenkin niin, että Sipilän kuulema huhupuhe tulevan hallituksen koostuvan sinipunasta (Sipilän kirjoituksessa sanottua ”Huhut kertovat, että Helsingin kabineteissa rakennetaan sinipunaa jo toden teolla, niin sanottua uutta kasvun hallitusta.”) olisi saanut miehen pään sekaisin omista tavoitteistaan Keskustan suuresta vaalitappiosta huolimatta, ettei vain kokoomus astu demareiden kanssa vuosien 2011-2015 tapaan hallitukseen. Poliittista peliä näyteltiin siis mitä ilmeisimmin Antti Rinteen hallitusta koottaessa kasaan. Tämä vaalituloksesta huolimatta. 

Näyttää ne ARVOPOHJAT heittelevän Keskustan, Kokoomuksen ja demareiden kohdalla ns. häränpyllyä tarpeen tullen. Siis vallankahvaan pääsemiseksi ja toisen puolueen torppaamiseksi. Eduskuntapuheita kuunnellessa monina vuosina jotenkin on tullut sellainen kuva, ettei ainakaan Kokoomus olisikaan tullut kysymykseen hallituskumppaniksi demareille. Vielä ihmeellisemmältä vaikuttaa Keskustan sortuminen demareiden kelkkaan nykyisellä hallitusohjelmalla, joka tosiaan on eräänlainen toiveiden tynnyri jossa rahaa heitetään vähän jokasuuntaan velkaa lisäten ja valtion omaisuutta myyden. Tämä vaikkei ole mitään takeita valtion tulopohjasta. 

Kestääkö Keskustan arvovalta istua hallituskauden loppuun saakka demarivetoisessa hallituksessa?