Kuten tiedetään asetti keskusta 10 kohdan kynnyskysymysluettelon Rinteen hallitukseen menolle. Yksi noista kynnyskysymyksistä kuuluu ”Vanhustenhoidon epäkohtiin puututaan muun muassa tiukemmalla lainsäädännöllä ja riittävillä resursseilla, eikä keskusta hyväksy valtionosuuksien leikkauksia, joilla vaarannetaan kuntien peruspalveluita kuten sivistystoimi, varhaiskasvatus ja vanhushoiva.”

Mitä sitten on uutisoinnin mukaan sovittu. Hallitusneuvotteluissa on sovittu oppivelvollisuuden pidentämisestä toiselle asteelle. Näin ollen oppivelvollisuus pidentyisi koskemaan peruskoulun lisäksi myös ammatillista koulutusta sekä lukiota. Mitä tarkoittaa oppivelvollisuuden pidentäminen? Opetushallituksen mukaan nykyinen oppivelvollisuus käsittää ”Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevilla oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana esiopetuksella. Muilla oppilailla se alkaa perusopetuksen ensimmäisellä vuosiluokalla 7-vuotiaana. Yleisen oppivelvollisuuden mukaan opiskelevien oppilaiden oppivelvollisuus kestää 10 vuotta.”

Mikäli varhaiskasvatus aloitetaan suunnitelman mukaan jo vuotta aiemmin eli 5-vuotiaana ja ulotetaan aina peruskoulusta toisen asteen oppimäärään (ammattikoulu tai lukio), niin tämä oppivelvollisuuden keston lisääminen käsittääkseni johtaa kuntien sivistysmäärärahojen huimaan korotukseen ottaen huomioon myös oppimateriaalin maksuttomuuden opiskelijoille. Kuntien valtionosuuksien korotuksista ei mainita halaistua sanaa uutisoinneissa. Tästä seuraa se, ettei keskustan yksi kynnyskysymys täyttyne. 

Entäpä tuleeko maksuttoman päivähoidon laajennuksesta myös lisäkustannuksia kunnille?

Hallitusneuvotteluissa sovittu 180 milj.euroa ei tule riittämään edes osaan oppivelvollisuuden pidentämisestä aiheutuviin kustannuksiin. Puhumattakaan pidentämisestä saatavista hyödyistä. Niitä ei saada vaan olisi ennemminkin keskityttävä opetusryhmäkokojen pienentämiseen ja opettajamäärän lisäämiseen. Opetus enemmän yksilölliseksi ja kiinnostavaksi. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei mitenkään sovi kaikille.

Sanotaan, pakko ei ole kuin kuolema. Eikö valtiolla ole muuta keinoa saada kansalaiset ”tyytyväiseksi” ja työtätekeviksi kansalaisiksi kuin pakkokeinoja yrittämällä? Voi aikoja, voi tapoja!