Aluevaalit ovat käsillä ja itse olen myös ehdolla Varsinais-Suomessa. Olen kaupunginvaltuutettu, maakuntavaltuuston jäsen ja alueellisen sote-toimijan KTO:n, Kehitysvamma-alan tuki-ja osaamiskeskuksen kuntayhtymän hallituksen varapuheenjohtaja. Lisäksi kuulun Turun lakisääteiseen vammaisneuvostoon. Mikään näistä luottamustehtävistä ei kuitenkaan ole perimmäinen syy lähteä ehdolle. Oma taustani sen sijaan on. 

Olen erityislasten äiti ja omien lasteni entinen omaishoitaja. Minulla on takana 30 vuotta matkaa vaikeasti astmaattisen nepsy-tyttären, epilepsiaa sairastavan kehitysvammaisen pojan ja dysfasiasta kärsineen kuopuksen kanssa. Ne 30 vuotta ovat opettaneet minulle valtavasti suomalaisesta sote-palveluiden kentästä. Samoin se, että olen jo vuosia ollut dementoituvan 90-vuotiaan äitini ainoa omainen ja edunvalvoja. Olen nähnyt, miten haavouttuvassa asemassa vanhusväestömme on ja kokenut itse huolta ja uupumusta.

Tällä hetkellä työskentelen kehitysvammaisten henkilökohtaisena avustajana ja tukihenkilönä ja toimin kyseisen erityisryhmän edunvalvontajärjestön hallituksessa. Oma arkeni, oma perheeni ja vapaaehtoistyö kolmannella sektorilla yhdessä menneisyyteni kanssa tekevät minusta sen, mikä ehdokkaana haluan olla; ruohonjuuritasolta asioita tarkastelevan toisen ihmisen puolestapuhujan. Mitä ikinä julkisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumallissa päätetäänkään tulevaisuudessa, saajana tai menettäjänä on viime kädessä asiakas, kuntalainen, se kuuluisa pieni ihminen, jonka kaikki muistavat vaalien alla, mutta joka unohtuu usein vaalien jälkeen. Jonkun pitää olla palvelujen saajan asianajaja. Jonkun, joka tietää, miltä avuntarve tuntuu.

Hoitoalan työntekijöitä ymmärrän oman omaishoitajuuteni kautta ja siksi, että nuorin lapsistani, hän, joka kuntoutui dysfasiasta, on lähihoitaja. Haluan painottaa vaalikampanjassani sitä, että me tarvitsemme niin paljon enemmän lääkäreitä, hoitajia, laitoshuoltajia ja pelastusalan työntekijöitä kuin toimistohenkilökuntaa tai määrällisesti paisunutta korkeapalkkaista johtoa sote-kentällemme. Olemme rakentaneet hienoja strategioita kokoushuoneissa, mutta meillä on silti yhä enemmän sairaita ja tukea tarvitsevia kansalaisia jonoissa, luukuilla ja liian varhain maan povessa.

Luottamustehtäväni ovat äänestäjieni ansiota ja olen niistä äärettömän kiitollinen. Kunta- ja maakuntapoliittiset luottamustoimet auttavat minua hahmottamaan päätöksentekoa, hallintoa ja taloutta. Mutta kuten sanoin, en ole ehdolla siksi, että olen kaupunginvaltuutettu. Olen ehdolla siksi, että minulla on tällainen elämäntarina. Voin olla vertaistukena ja rinnallakulkijana ja pitää puoliasi silloin, kun sinun asioistasi päätetään.

Ja niin- olen minä tietysti ylioppilasmerkonomikin. Siitäkään ei haittaa ole. On hallussa debet ja kredit.

Varsinais-Suomen sote-palvelut ovat valtakunnallisessa vertailussa huonolla tolalla. Tähän täytyy tulla muutos. 481 000 varsinaissuomalaista ansaitsee parempaa hoitoa, tukea ja turvaa tulevaisuudessa. Tehdään siitä totta.