Lauantai aamuna eteen Twitterissä tuli Hjallis Harkimon avaus kiusaamisesta. Olin Harkimon kanssa samaa mieltä kiusaamisesta, mutta päätin kokeilla kuinka kuuma peruna aihe on keskustella. Keskustelua harvoin saa aikaiseksi toteamalla vain yksinkertaisesti ”hyvin kirjoitettu, olen samaa mieltä” tällä vastauksella olisin saanut luultavasti muutaman kymmentä peukutusta ja nolla kommenttia. Lähestyin asiaa siis kommentilla mikä keräsi lähes nolla tykkäystä, mutta lähes 600 reaktiota ja yli 16000 tavoitettua.

Harkimon avaus meni näin:

”Tapasin Väisäsen joka kiusasi mua koulussa kun olin kortteja keräämässä Mikkelissä.Menin niin shokkiin etten saannut sanottua mitään.Älkää kiusatko se jättää jäljet.”

Vastaukseni tähän oli:

”Kiusasi sua koulussa, mikkelissä vai mikkelissä koulussa? No eniveis, kiusaaminen on aina väärin. Itse en kuulunut oikein kumpaankaan leiriin (mielestäni) silti tuli havannoitua, että osa kiusatuista aiheutti kiusaamisen aikalailla itse. Suurin osa toki syyttöminä kohteeksi.”

Heti kirjoituksen alkuun pyydän Harkimolta nöyrästi anteeksi tökeröä avausta, minkä olisi voinut muotoilla paljon vähemmän loukkaavaan muotoon. Kommentti kuitenkin aiheutti odotetun reaktion ja vihaisia kommentteja sateli kymmeniä hetkessä. Mikään selitys ei kääntänyt vihaista virtaa ajattelun puolelle. Syö paskaa, hakkaan kun nähdään, olet itse kiusaaja, sanat käsittivät useimmat kommentit. Olin toki ansainnut joka ikisen, en kiistä tätä. Muutama ihminen kuitenkin lähti keskustelemaan asiaa pidemmälle ja sain vastauksen mitä odotinkin:

”En ole ollut kiusattu, vaan valitettavasti ala-asteella kiusaaja: en välttämättä tiennyt niin tekeväni, mutta se ei ole mikään puolustus. Ylä-asteella puolustin kiusattuja.”

En tiennyt mitä tein.

Tämä on varmasti yksi todella suuri syy kiusaamiseen. Syitä tietämättömyydelle voi olla useita. Ihmisillä on erilainen huumori, erilaiset mieltymykset, eriasteinen ärsyyntymiskynnys ja nuoret kehittyvät aivan eri tahtiin, niin fyysisesti, kun henkisesti. Kiusaaja ei välttämättä tiedosta kiusaavansa.

Tietämättömyyteen ratkaisu ei ole tuomitseminen, vaan neuvominen, ympäristön seuraaminen ja asioihin puuttuminen.

Eletään aikaa, jossa kasvatus ja puuttuminen on sysätty tarhojen ja koulujen vastuulle. Samaan aikaan kuitenkin opettajien oikeuksia on vähennetty ja puuttumiskynnystä vaikeutettu. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että opettaja puuttuessaan saisi lomautuslapun kouraan tai rasistileiman otsaan. Tässä kohtaa toivon opettajien oikeuksien palauttamista ja eritoten malttia vanhemmilta ennen vihaista sosiaalisen median kirjoitusta tai visiittiä koululle. Vanhempien olisi myös hyvä kaapata vastuu takaisin kotioloihin. Yksi seuraamista vaikeuttava tekijä on vanha klisee ”ei meidän lapsi” mikä istuu tiukasti osassa vanhempia. Tästä ajattelumallista on päästävä, jotta tiedostaa puolueettomasti tapauksen kaikki eri näkökulmat.

Kiusaaja kiusaa myös jostain syystä.

Kukaan ei varmasti kouluun lähtiessään ajattele, että tänään hukutankin tuon tytön pään pönttöön. Syitä on varmasti useampia, mutta osa johtuu varmasti kateudesta, pahasta olosta, ahdistuksesta, syistä mitä puretaan pahana olona muihin. Tämä ei tietenkään oikeuta kiusaamaan ja asiat juontavat varmasti usein kotioloista ja näihin koulun on erittäin vaikea puuttua. Tässäkin kohtaa vanhempien vastuu on suuri, niin puuttumisen kun seurannankin saralla. Itsepohdiskelua on hyvä harrastaa, vain sillä tavalla voi ymmärtää voiko minussakin olla joku vika, koska lapseni käyttäytyy noin. Tämä pätee yleisesti myös muihinkin lapsen käytöksen poikkeavuuksiin.

Voiko syy olla kiusatussa?

Käytin kommenteissa esimerkkiä omalta yläasteelta. Poika saapui kouluun ja ensimmäisten viikkojen jälkeen alkoi lupailemaan pulloja koulun ”koviksille”. Kaikkia luvattuja pulloja ei kuitenkaan ollut toimittaa ja koulu vaihtui nopealla tempolla. Koulunvaihto ei tainnut olla ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään. Oliko syy kiusatussa? Periaatteessa oli, kiusattu ajoi itsensä tilanteeseen. Tässäkin kohtaa kiusaaminen on tottakai väärin, mutta millä tämänkin olisi estänyt. Koulunvaihto ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, joten voidaan olettaa samantyylisen toiminnan jatkuneen jo tovin. Se määrä mitä poika toi pulloja ei voi olla jäänyt huomaamatta vanhemmilta. Miksi vanhemmat antoivat tilanteen jatkua koulusta toiseen, Miksei puututtu?

Kuitenkin kiusattu on harvoin itse ajanut tilanteeseen itsensä. Muita kiusaamiseen johtavia asioita voi olla yksinkertaisesti pukeutuminen. Vanhempien olisi myös hyvä muistaa, että muoti on nuorille tärkeää. Vaikka itse kulkee ulkona oman näköisenä, lapsi ei ole kannanottoväline. Kannattaa kuunnella lapsen toiveita pukeutumisen suhteen.

Kiusaaminen on varmasti yleisintä erilaisuuden vuoksi. Erilaisuutta on kulttuurierot, fyysiset vammat, puheviat. Itselläni on erbinpareesi poika (käden hermoratavaurio) Odotan jo kauhulla tulevaa ja tiedostan, että ongelmia on luvassa. Pitkälti tämän takia olen vuosia miettinyt kiusaamista ja sen moninaisia muotoja. Tämä auttaa myös itseäni ymmärtämään mahdollisia tulevaisuuden ongelmia. Jo vuosia sitten kirjoittaessani erääseen vaihtoehtoiseen mediaan, nostin usein esille kiusattuja ongelmineen. Itkussa oli monesti piteleminen kun haastattelin alle 17-vuotiasta poikaa, jonka käsistä ei löytänyt viiltämätöntä kohtaa. Poika syytti kaikesta itseään, vaikka ei todellakaan ollut syypää mihinkään. Sen verran poika oli kerännyt viimeisiä voimia, että oli aloittanut julkisen taistelun kiusaamista vastaan. Puhevioista omakohtainen kokemus mikä varmasti seuraa hautaan asti on omalta luokalta hiljainen tyttö, jolta ei sanaa kuultu 1-9 luokilla. Tyttö ei ollut mykkä, vaan erittäin ujo. Tuohon aikaan olin omasta mielestä kova teini, mutten niin kova, että olisin puolustanut tätä tyttöä. En yleistä, mutta puuttuminen tuossa iässä ei ollut helppoa. Koulun olisi pitänyt puuttua asiaan, mutta puuttuminen oli erittäin vaisua.

Tästä päästään kulttuurieroihin mitä löytyy joka koulusta 2019 Suomessa. Kiusaamista tapahtuu varmasti puolin ja toisin, mutta puuttuminen usein vaan rasistileiman pelossa yksipuolisesti. Tähän toivon ulkomaalaistaustaisilta vanhemmilta armoa ja ymmärrystä. Jos tästä maasta halutaan hyvä meille kaikille, pitää kohtelun olla tasapuolista, ilman leimoja ja turhaa syyttelyä.
Lapset ovat siinä suhteessa mahtavia, ettei lapsi välitä, eikä tiedosta ihonvärieroja, eikä eri kansalaisuuksia. Toivon ettei lapsille myös opeteta ”me olemme parempia” tyylisiä asioita, koskinen tietenkin jokaista kansalaisuutta. Itse olen havainnut hyväksi tavan kertoa pojilleni kiusaamisen rajan menevän siinä, jos sinulla on hauskaa, mutta toisella ei. Kyse on kiusaamisesta, jos et lopeta.

Minulla ei ole enää mitään annettavaa.

Kuului opettajan suusta, kenen kanssa juttelin muutama viikko sitten. Kyse oli suuntauksesta, mihin opettaja ei voi vaikuttaa. Opettaja on ilmaa nykypäivänä. Tässä tapauksessa koulu jäi ja ala vaihtui. Samaa kuulee lähes joka puolelta. Siinä missä sairaaloiden ja terveyskeskusten henkilökunta väsyy, väsyy myös opettajat. Kouluihin on saatava kuri takaisin ja tämä ei toteudu millään muulla, kun työvoimaa lisäämällä. Nuoriso-ohjaajia tarvitaan ja aikaa puuttua nuorten ongelmiin. Tätä kautta puututaan vääjäämättä myös kiusaamiseen, joka monessa tapauksessa johtuu kiusaajan omista ongelmista, ei kiusatun.

Toivon nykyisen hallituksen ja opetusministerin, kuten myös tulevien huolehtivan, ettei määrärahoja leikata, vaan lisätään. Hyvinvointimme siemenet kasvavat tarhoissa ja kouluissa.

Lopuksi kiitän kaikkia yksityisiä, yhdistyksiä ja bändejä, jotka jaksavat käydä kouluissa puhumassa ja pitämässä asiaa yllä. Tällä on suuri vaikutus ja apu. Pelkällä ”minä tuomitsen” tekstillä sosiaalisessa mediassa ei vaikuteta muuhun kun oman sädekehän suuruuteen.