Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sdp) kritisoi 10.1. Kreikalle myönnettyjä tukipaketteja, vaikka maa on saanut eurotukea myös hänen ministerikautensa aikana. Toisaalta Tuomioja ylistää Suomen Kreikalta saamia vakuuksia. Todellisuudessa kyse on kuitenkin vain monimutkaisesta johdannaissopimuksesta, ei reaalivakuuksista.

Johdannaissopimus ostettiin markkinoilta, jotta demarien kevään 2011 eduskuntavaalilupaus saatiin näennäisesti toteutettua. Mikäli sdp olisi perussuomalaisten tavoin pitänyt sanansa ja pintansa jo hallitusneuvotteluissa, olisi kokoomus jäänyt hallituksen ulkopuolelle ja Suomen suhtautuminen eurokriisiin saanut uuden suunnan.

Kreikka, joka on ollut maksukyvytön puolet 1820-luvulla alkaneen itsenäisyytensä ajasta, jonka velka on lähes kaksinkertainen BKT:hen nähden ja joka aikanaan hyväksyttiin euroon vain tilastojen väärentämisen takia, ei tule nykyisiä velkojaan koskaan maksamaan. Maa ajautuu todennäköisesti uuteen velkasaneeraukseen, jossa osa sen veloista mitätöidään vapaaehtoisjärjestelyssä. Myös laina-ajan pidentäminen ja korkojen painaminen nollaan tarkoittavat tosiasiallisesti velan osittaista anteeksiantoa. Suomen saamat vakuudet taas auttavat vain, jos Kreikka rikkoo tekemiään sopimuksia.

Perusteluna velkojen anteeksiantoon käytettäneen euroalueen vakauden säilyttämistä. Käytännössä kuvitellun vakauden tavoittelu on johtanut kohti liittovaltiota, jossa jäsenmaita painavat omasta taloudenpidosta riippumaton kollektiivinen vastuu, paheneva moraalikato ja kasvava välinpitämättömyys.

Tämä synkkä kehitys on pysäytettävä ja heitettävä Kreikka ulos euroalueesta. Se voi kirpaista Suomeakin hetken, mutta pahanmakuiset lääkkeet ovat nyt välttämättömiä taudin nujertamiseksi ja potilaan parantamiseksi. Tosiasioiden väistely ja velkahelpotusten myöntäminen pitkittävät välttämättömiä korjaustoimenpiteitä Kreikan ohella muissakin asiansa huonosti hoitaneissa jäsenmaissa. Mitä pidempään tämän annetaan jatkua, sitä suuremmaksi loppulasku muodostuu.