Keskustelu hoitajien palkankorotuksista on vellonut viime vuosina jatkuvasti. Palkkakuopassa on oltu pitkään, hoitajapula näkyy eikä yhteiskunta ole tehnyt mitään. Hallitus ei ole halunnut puuttua hoitajien palkka kysymykseen ja vetoaa että se on työmarkkinajärjestöjen välinen neuvottelu kysymys.

Nyt kun on ajauduttu hoitajien palkkauksen, henkilöstövajeen ja työolojen jatkuvan heikkenemisen johdosta sietämättömään tilanteeseen ja tilanteen korjaamiseksi ainoa vaihtoehto on alkanut työtaistelu, löytyy hallitukseltakin tahtotila puuttua tilanteeseen. Tosin ei vieläkään ole halua helpottaa hoitajien ahdinkoa vaan tarkoitus on puuttua lailliseen lakko oikeuteen säätämällä laki, jolla voidaan velvoittaa lakossa oleva hoitohenkilöstö töihin. Valitettavasti tämä alkaa vaikuttaa siltä, että hallitus haluaa noudattaa edelleen 19.6.1945 peräisin olevaa palkkapäätöstä, jossa naisvaltaisten alojen palkkakuoppa alun perin luotiin. Onko niin että meillä Suomessa vielä vuonna 2022 työnarvon määrittää sukupuoli. 

Hoitajien palkat ovat alhaiset koulutukseen ja työn vaativuuteen nähden. Onko yhtään muuta alaa, missä korkeasti koulutettu henkilö työskentelee vaativissa ja vastuullisissa tehtävissä yhtä pienellä palkalla kuin naisvaltainen hoitohenkilöstö tekee. Nykyisellään suuri osa hoitotyöstä tehdään henkilöstön venymisellä ja tällä on seurauksensa kuten jatkuvat pitkät sairaslomat, henkilöstön siirtyminen toisiin tehtäviin tai oman alan töihin Ruotsiin ja Norjaan. Onko meillä Suomessa todella varaa rapauttaa julkinen terveydenhuolto täysin ja tuhlata verovaroja kouluttamalla hoitohenkilöstöä muiden maiden tarpeisiin.  

Alan vetovoimaa tulee parantaa korjaamalla palkkatasoa, lisäämällä henkilöstön määrää ja panostamalla johtamisen laatuun ja työhyvinvointiin. Tärkein näistä on palkankorotukset se on ainoa keino saada henkilöstö pysymään alalla ja pois lähteneitä palaamaan takaisin tehtäviinsä. Paljon puhutaan kutsumusammatista, sitä hoitotyö ei ole vaan kyseessä on uravalinta aivan kuten mihin tahansa muuhunkin ammattiin. Kyllä sitä opiskelemaan lähtiessään pohtii niitä vaihtoehtoja mitkä itsestä tuntuvat kiinnostavilta ja siltä pohjalta nämä valinnat tehdään. Niin se vain on että kutsumus ei elätä ja siihen on turha vedota kun palkoista keskustellaan. 

Saija Granlund 

sairaanhoitaja amk 

aluevaltuutettu