Virkamiehiä on yleensä tapana arvostella, mutta nyt on Loviisassa kehitteillä niin hieno suunnitelma, että sitä pitää hehkuttaa täälläkin.

Valtuustossa hyväksyttiin nimittäin eilen konsulttityönä tehty raportti suunnitellusta muutoksesta Loviisan senioriasumisessa. Tulevaisuudessa Loviisan vanhukset (=seniorit) tulisivat asumaan joko kotona, Hyvän Elämän taloissa (=ent. tehostettu palveluasuminen) tai Kuntoutuskartanoissa (tarkoitettu lyhytaikaiseen kuntoutukseen). Suunnitelma sisältää mittavia investointeja sekä peruskorjausten että uudisrakennusten muodossa, mutta laskelmien mukaan uuden mallin paikat tulisivat olemaan taloudellisempia kuin nykyisessä, hoitopainotteisessa mallissa. Kotihoito puolestaan tulee luonnollisesti monta kertaluokkaa halvemmaksi kuin laitoshoito.

Raportissa esitelty ”Loviisan malli” on todellakin ainutlaatuinen ja jos tavoitteessa, eli että 91% vanhuksista asuu kotona, onnistutaan, tässä olisi Loviisalle jotakin, jota voisi jopa markkinoida. Mutta, kuten raportissakin todetaan, suunnan kääntäminen hoitopainotteisesta mallista kotona asumiseen on vaikeaa, se ottaa aikansa ja onnistumisen edellytyksenä on kokonaissuunnitelman olemassaolo.

Tässä vaiheessa projektia oli keskitytty suunnittelemaan lähinnä rakennuksia ja muutoksen oleellisinta osaa, kotona asumisen mahdollistamista, oli käsitelty hyvin niukasti. Mitä noin 300 henkilön kotipalvelun piirissä oleminen käytännössä tarkoittaa? Kuinka mittavia järjestelyjä se toisi tullessaan? Kun kysymyksessä on näinkin suuri toimintakulttuurin muutos, olisi mieluusti kuullut joko kokemuksista muilla paikkakunnilla tai muissa maissa. Voidaan, ja pitäisikin kysyä, mikä on riskiarvio siitä, että esim. kuntoutuskartanoiden suunnitellut paikkamäärät eivät olisikaan riittävät ja kotipalvelun piiriin ei pystyttäisikään ottaa suunniteltua 300 henkilöä, syystä tai toisesta? Entä minkä suuruisista rahasummista puhutaan, kun aletaan suunnitella malliin olennaisena osana kuuluvia kuntoutus- ja viihtyisyystekijöitä, kuntosaleja, puutarhoja, kasvihuoneita ja kylpylöitä, jotka eivät oletettavasti sisälly nyt esitettyihin laskelmiin? Jos näihin ei ole osoittaa varoja, on suuri vaara, että koko kuntoutukseen nojaava malli jää torsoksi.

Lisäksi tulisi arvioida, mitä pahimmillaan voi tapahtua, jos arkkitehdeille annetaan niin sanotusti vapaat kädet. Kuvitellaan esimerkiksi, että Harmaakalliolle rakennetaan uusi, tyylikäs ja moderni uudisrakennus, jonka kustannusarvio on 5,6 miljoonaa euroa, mutta joka erityispiirteidensä takia tuplaantuukin esim. 10 miljoonaksi, ja joka samojen erityispiirteidensä takia (kuten esim. lasikatot, vinot kulmaukset, tasapinnat jne.) on altis mm. homevaurioille. Tällaistakin on sattunut, eikä se ole edes kovin harvinaista. Näihinkin riskeihin voidaan kuitenkin varautua käyttämällä perinteisiä, kestäviksi ja taloudellisiksi havaittuja rakennustapoja ja materiaaleja, kuten Kuntoutuskartano -nimikin jo viitoittaa.

Jatkotyöstä vastaavalla työryhmällä on varsin mittava ja vastuullinen projekti edessään, mutta onnistunut lopputulos on todellakin tavoittelemisen arvoinen. Ehdotankin, että Harmaakalliolle suunnitellun kuntoutuskartanon nimeksi tulee Piippola!

Hienoa Loviisa!