Kesäkuun vaaleissa toivon ehdokastaan etsivän kuntalaisen olevan valppaana sen suhteen, mitä lupauksia tulevalle valtuustokaudelle tarjotaan. Pandemian myötä valtiontalouden velkakestävyys on lähtenyt syöksyyn, ja maan hallituksen kehyksistä livennyt taloudenpito sekä tavattoman kalliiksi paljastuva sote-uudistus voi nostaa synkkiä pilviä kuntatalouden päälle Lappeenrannassakin jo tulevalla nelivuotiskaudella.

Maan seuraava hallitus joutuu varmasti aloittamaan historialliset sopeutukset, mikä tarkoittaa palvelujen karsimista, maksujen korotuksia tai ennestäänkin korkean verotuksen nostamista. Tulevien valtuutettujen pitää olla valmiita kohtaamaan Lappeenrannassakin taloudellisen niukkuuden ajat, sillä ennen pitkää valtion rahavirrat kuntiin päin vähenevät.

Lappeenrannassa on elettävä suu säkkiä myöten ja keskityttävä niihin vahvuuksiin mitä meillä on; raskas teollisuus kivijalkana, huipputason yliopisto, ainutlaatuinen ja viihtyisä Saimaa sekä hieno pitkä historia matkailussa hyödynnettäväksi. Venäläiset turistit ovat toki parhaimmillaan merkittävä tulonlähde, mutta erittäin epävarma ja siihen kaupungin talous ei voi nojata.

Suuresta Espoosta muuttaneena koen Lappeenrannan miellyttävän kokoiseksi kaupungiksi, jossa vahvuudeksi nousee yhteisöllisyys, toisista välittäminen, turvallinen ympäristö sekä liikkumisen helppous, jonka keskeinen elementti on yksityisautoilun ja joukkoliikenteen terve tasapaino. Kaupunki on keskeisiltä osin saavutettavissa jalan, joukkoliikenteellä ja autolla – aina tarpeen mukaan.

Ehdokaslistat ovat pullollaan hyviä ehdokkaita, joista kuntalainen varmasti voi valita mieleisensä. Toivon hartaasti jokaisen käyttävän äänioikeuttaan, sillä yhteisten asioiden hoito vaatii mahdollisimman vahvan selkänojan päättäjille. Selkänojan tulevat valtuutetut saavat vain kaupunkilaisten antamalla luottamuksella.