Elokuussa 2019 pakkasin muuttolaatikot Espoossa ja suuntasin kohti Kaakkois-Suomea. Nyt, kun seitsemän vuotta lappeenrantalaisena tulee täyteen, voin todeta kotiutuneeni elämäni parhaaseen paikkaan. Lappeenrannasta on tullut minulle paljon enemmän kuin pelkkä osoite. Olen löytänyt täältä ystäviä, vapaaehtoistoimintaa ja luottamustehtäviä. Saa täältä Suomen parasta kahviakin. Tämä on koti.

Rakkaus kotikaupunkiin syntyy arjen pienistä asioista ja sujuvuudesta. Pääkaupunkiseudulla oli usein liikaa kaikkea, mutta täällä on juuri sopivasti. Kaupat, palvelut ja vapaa-ajan virikkeet löytyvät läheltä. Saimaan ainutlaatuinen luonto ja puhtaat vesistöt tarjoavat hengähdyspaikan kiireen keskellä, kaupungista löytyy historiaa ja uuttakin rakentuu jatkuvasti.

Kaikesta tästä ylistyksestä huolimatta emme voi sulkea silmiämme siltä, mikä täällä vielä kaipaa työtä. Muuttotappio, syntyvyyden lasku ja väestön ikääntyminen ovat tosiasioita, jotka eivät katoa pelkästään toivomalla. Siksi on tärkeää nostaa esiin ne edellytykset, jotka ratkaisevat, viihtyykö täällä myös seuraava sukupolvi: mahdollisuudet työllistymiseen ja yrittämiseen. Meillä on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet taloudelliseen kehittymiseen kuin muuallakin Suomessa, jos vain uskallamme kohdata haasteet tekemisen meiningillä pelkän vastahangan sijaan.

Tähän elinvoimaan, pitovoimaan ja vetovoimaan liittyy aivan keskeisesti asumisen ja elämisen hinta. Lappeenranta on viime vuosina tehnyt rohkeita ja mittavia investointeja: kaupunkiin nousee uusi jäähalli, uimahalli ja urheiluhalli. Nämä ovat kaupunkilaisille tärkeitä hankkeita, mutta on ymmärrettävä realiteetit. Seinät ja niiden ylläpito luovat kaupungin talouteen kovan menopaineen tuleviksi vuosiksi. Kaupunkimme veroprosentit ovat toistaiseksi kohtuullisella tasolla, mutta pelkkä kunnallisvero ei vielä kerro kaikkea elämisen hinnasta. Kun kaupungin menopaine kasvaa, kasvaa myös kiusaus paikata kassaa kaupunkiyhtiöiden (esimerkiksi Lappeenrannan Energian) kautta kerättävällä piiloverotuksella. Jos peruspalveluiden, kuten sähkön, veden ja kaukolämmön maksuilla kerätään kaupungille suuria ylijäämiä, se on asukkaille suora ylimääräinen kulu. Tämä nakertaa huomaamatta kaupunkilaisten ostovoimaa ja tekee asumisesta kalliimpaa. En haluaisi nähdä tulevaisuutta, jossa yksikään asukas tai yrittäjä hylkää ajatuksen Lappeenrannasta kotikaupunkina elämisen kokonaiskustannusten vuoksi.

Toivon, että Lappeenranta uskaltaa satsata rohkeasti juuri niihin asioihin, jotka pitävät nykyiset asukkaat täällä ja houkuttelevat uusia perässä – muistaen samalla, että arjen kustannusten on pysyttävä aisoissa. Sellaisesta kotikaupungista kannattaa pitää kiinni. Rakkaudesta kotiin.