EHDOTUS KUNTIEN OMAN KAIVOSSTRATEGIAN LAATIMISEEN
UUDEN KAIVOSLAIN MUUTOKSET JA PARANNUKSET:
Tässä on nyt ne parannukset mitä olen itsekin vaatinut jo aikaisemmin Kaivoslain muutoksiin:
– Esityksessä ehdotetaan paikallisen hyväksyttävyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseksi, että kaivosluvan myöntämisen edellytyksenä olisi kunnan hyväksymä kaava ja että muut elinkeinot otettaisiin lupaharkinnassa nykyistä enemmän huomioon.
– Lisäksi esityksessä ehdotetaan tiedonsaantioikeuksien parantamista vuosittain pidettävillä avoimilla yleisötilaisuuksilla.
– Varaussääntelyyn esitetään useita muutoksia, muun muassa varausaluetta koskevan veronluonteisen maksun käyttöönottoa ja varausajan lyhentämistä.
– Ympäristönsuojelun tason parantamiseksi esitetään muutoksia, joilla lupaharkinnassa huomioitaisiin maisemalliset ja ympäristölliset sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset nykyistä tehokkaammin.
– Esityksessä ehdotetaan myös muutoksia kaivoslain mukaisiin yleisiin periaatteisiin muun muassa siten, että kaivostoiminnan kaikissa vaiheissa toiminnanharjoittaja hyödyntää kaikki alueella tavatut kaivosmineraalit, jotka ovat toiminnanharjoittajalle teknistaloudellisesti hyödynnettävissä.
– Esityksessä ehdotetaan tiukennuksia vakuussääntelyyn ja muutoksia kaivostoiminnan lopettamista koskevaan sääntelyyn siten, että kaivoksen vaiheittainen sulkeminen otetaan huomioon kaivostoiminnan aikana nykyistä paremmin ja kaivoksen lopullinen sulkeminen toteutetaan vastuullisesti.
******
Kaivoslain mukainen vakuussääntely:
Kaivoslain perusteella määrättävällä vakuudella katetaan laissa erikseen määritellyt korvaukset ja toiminnan päättymiseen liittyvät lopetus- ja jälkitoimenpiteet tilanteissa, joissa toiminnanharjoittaja ei itse pysty maksukyvyttömyyden vuoksi niitä hoitamaan.
Lähtökohtana on kuitenkin pidettävä sitä, että toiminnanharjoittaja itse vastaa hankkeesta sen koko elinkaaren ajan ilman, että vakuuteen jouduttaisiin maksukyvyttömyyden, toiminnanharjoittajan katoamisen tai muun syyn vuoksi turvautumaan, ja vakuus palautuu aikanaan toiminnanharjoittajalle. Vakuuksilla katetaan vain lupaharkinnassa ennakoitavissa olevia, asianmukaisesta toiminnan lopettamisesta seuraavia jälkihoitotoimia.
******
Ympäristönsuojelulain mukainen vakuussääntely:
Kaivostoiminnalta edellytetään kaivoslain mukaisen vakuuden lisäksi ympäristönsuojelulain mukaisesta jätehuollon varmistamiseksi asetettavaa vakuutta. Ympäristönsuojelulaista tarkemmin jäljempänä luvussa 2.4.1.
Ympäristönsuojelulain 59 §:n mukaan jätteen käsittelytoiminnan harjoittajan on asetettava vakuus asianmukaisen jätehuollon, seurannan, tarkkailun ja toiminnan lopettamisessa tai sen jälkeen tarvittavien toimien varmistamiseksi. Vakuus kattaa muun muassa rikastushiekka-altaiden, sivukivialueiden ja vastaavien jätehuoltoalueiden sulkemiskustannukset tilanteissa, joissa kaivostoiminnan harjoittaja ei itse pysty niitä hoitamaan. Vakuutta koskeviin säännöksiin on tullut muutoksia lailla 490/2022. Vakuutta koskevat säännökset ovat lain 59–61 b §:ssä,
Kaivannaisjätteet ja jätealueet jätteineen, rakenteineen ja päästöineen kuuluvat jätelain ja ympäristönsuojelulain jätevakuuksien soveltamisalaan lukuun ottamatta kaivannaisjätteisiin liittymättömiä rakenteita, kuten mastoja, antenneja ja aitoja. Jätealueiden päästöt ja niiden vesistö-
vaikutukset kuuluvat lähtökohtaisesti ympäristönsuojelulain soveltamisalaan.
*******************
EHDOTUS KUNTIEN OMAN KAIVOSSTRATEGIAN LAATIMISEEN:
Nyt on tulossa siis parannuksia siihen, että paikallinen päättäminen kaivos- tai ympäristöluvista menee valtuustoille, mutta siinä on edelleen sekä hyviä, että huonoja puolia. Kaivosyhtiöiden bulvaanit voivat helposti voidella kuntien suurimmat päättäjät puolelleen kunnon saunailloilla ja/tai suoralla korruptiolla, että he saavat toimintalupansa helpommin. TAI vastavoimaisesti myös kuntalaiset voivat nousta vaatimaan valtuuston enemmistöä vastustamaan jonkun kaivosalueen perustamista esim. kuntalaisaloitteiden ja jonkun puolueen kautta valtuustoaloitteella.
Se tässä on nyt parasta, että tulevalta kaivosyhtiöltä vaaditaan vakuusrahastoa lopettamista varten, ennen kuin toimintaa saa edes aloittaa. Nyt siis kaivosyhtiö ei voi enää vain myllätä maat, vievä mineraalit, tehdä konkurssia ja jättää paskat ko. kunnan huoleksi joka muuttaisi kaivosalueen takaisin luonnontilaan omakustanteisena. Nämä hylätyt avokaivoksethan ovat tulleet monelle kunnalle jopa miljoonien hintaiseksi, vaikka AVI:lta/ELY-keskuksilta olisi heille rahoitusapua tullutkin. Mikäli on jo tapahtunut ympäristökatastrofi niin sitähän ei korvaa lopulta kukaan. Tähän vakuussummaan pitäisi silti tehdä muutoksia niin kaivostoiminnan aloituksen kuin itse toiminnankin kanssa niin, että tuota ”ympäristönsuojeluveroa” perittäisiin kokoajan pintamaiden kaivanta ja/tai luohintakuutioiden mukaisesti. Näin taataan myös tuloja välillisesti kuntatalouteen ”lainaksi” siihen asti kunnes kaivostoiminta lopetetaan ja alue palautetaan takaisin luonnontilaan. Tästä summasta siis kaivosyhtiökin saa osan tai omansa takaisin kunnalta, jos se hoitaan asiansa kunnolla.
Se minkä jokainen kunta pitäisi nyt tehdä ennen tämän lain voimaan astumista 1.3.2023 alkaen on oman kuntakohtaisen kaivosstrategian luominen. Tämä tehtäisiin johtosäännön mukaiseksi toimintaohjeistukseksi, jossa määritellään jo etukäteen kaivosyhtiöille miten ja missä järjestyksessä kaivostoimintaa voidaan alueella aloittaa ja toimia.
Itse laatisin tämän tässä järjestyksessä:
1. Kaivos- tai tutkimusyhtiön on haettava ensin kunnan ympäristölautakunnalta malminetsinnälle lupa ja maksettava tutkittavan alueen maanomistajille kairauskorvaus mahdollisen ympäristö- tai maisemallisen haitan kompentoimiseksi. (NÄIN saadaan jo ensimmäinen tieto, että alueella on mineraalitutkimuksia menossa niin maanomistajille kuin kunnallekin.)
2. Kunta asettaa kaivostoiminnalle ja sen aloittamiselle vaatimuksen, että kaivosalueelle pitää saada ensin kunnan Ympäristölautakunnalta myöntävä ympäristölupa. Ympäristöluvassa ilmenee:
– Aloitusvakuusmaksun summa toiminnan lopettamista ja alueen takaisin luonnontilaan palauttamista varten
– ”ympäristönsuojeluveron” suuruus jokaista luohintakuutiota kohti, joka peritään neljännesvuosittain kaivosyhtiöltä
– Kunnan oma Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) myöntävä lausunto, jonka avulla pyritään vähentämään tai kokonaan estämään hankkeen haitallisia ympäristövaikutuksia. Mikäli kaivostoiminta rajoittuu suoraan vesistöalueeseen tai sen sakka-altaista johdettava pintavesi johdetaan läheiseen vesistöön on ko. vesistöalueen kaikilta kunnilta saatava ensin myös omat puoltavat ympäristölautakuntien lausunnot kaivostoiminnan aloittamiseksi.
– Kaivosyhtiön oma YVA- ja toiminnan aikainen selvitys miten nämä asiat on otettu huomioon niin toiminnan aloittamisessa, toiminnan aikana ja toiminnan lopettamisen jälkeen. Ja paljonko mahdollisesta ympäristökatastrofista kaivosyhtiö korvaa paikallisille maanomistajille tai vesistöjen rantaomistajille. Tätä varten yhtiöltä vaaditaan oma ympäristövakuutus vakuutusyhtiöltä. Samalla toimitetaan selvitys henkilöstövaikutuksista ja pyynnöt kuntainfran parantamisvaatimuksista.
– Kaivosyhtiön korvaus-/ostosuunnitelma kaivosalueen maanomistajille. Tästä pitää ilmetä paljonko kaivosyhtiö maksaa joko vuosivuokraa, maksaa esim. rojalteja %-osuus voitoista tai ostaa kaivosalueen maat suoraan maanomistajalta.
– Kaivostoiminnan lopettamisen jälkeiset toiminpiteet ja maksuperusteet miten ja missä järjestyksessä kaivosyhtiölle maksetaan takaisin omaa ”ympäristönsuojeluveroa”, että kaivosalue voidaan saattaa takaisin luonnonmukaiseen tilaan.
3. Kunta antaa Asemakaavan muutoksellaan kaivostoiminnan aloitusluvan valtuuston enemmistöpäätöksellä, kun se on saanut kaikki (2. kohdan) Ympäristöluvan vaatimat asiakirjat haltuunsa ja myöntää kaivostoiminnan olevan riittävän uskottavaa ja kannattavaa kunnan taloudellisestakin näkökulmasta.
4. Kaivosyhtiö ja kunta aloittavat neuvottelut kuntainfran parantamisesta ja niiden kustannusjaosta koko kaivosalueen ja sen lähialueiden; sähköistys-, tiestö, vesi- ja viemäröinti, yms. osalta. Kunta hyväksyy nämä erikseen rakennusluvan antamisen yhteydessä.
5. Kaivostoiminnan aikanan peritään kaivosyhtiöltä tietyn suuruista ”ympäristönsuojeluveroa” luohittujen/kaivettujen maakuutioiden osalta, josta 1/5 menee ALV-verotuksen kattamiseen, 3/5 menee kaivostoiminnan lopettamista varten perityn vakuussumman päälle, 1/5 kunnan omaan käyttötalouteen.
6. Kunnalta ja kaivosyhtiöltä laaditaan yhteinen toimintastrategia mahdollisen ympäristökatastrofin varalle, sekä sitova korvausmenettelysopimus.
7. Kaivostoiminnan lopettamisen jälkeiset toimenpiteet ja maksuperusteet miten ja missä järjestyksessä kaivosyhtiölle maksetaan takaisin omaa ”ympäristönsuojeluveroa”, että kaivosalue voidaan saattaa takaisin luonnonmukaiseen tilaan. Tätä varten ympäristölautakunnalta laaditaan vielä oma hyväksymislausunto, jolla se myöntää vastuut ja korvausvelvollisuudet irti kaivosyhtiön osalta.
TIEDÄN, että tämä näin paperilla näyttää kovin kankealle ja raskaalle toimintatavalle, mutta NYT meillä on enää alle 6 kk aikaa saattaa tämä valmiiksi jokaisessa kunnassa, kun tuo lakimuutos on hyväksytty eduskunnassa. Tuon mukaisesti kun lähdetään menemään, niin se helpottuu ajan myötä todella paljon, niin kaivosyhtiön, kuin kunnankin näkökulmasta. Lupamenettelyt nopeutuu huomattavasti, kun kaikki asiat on jo suurimmalta osin selvitetty etukäteen ennen ympäristölupaa hakiessa. Samalla siis turvataan myös molempien selustat toiminnan lopettamisen jälkeen. Näin ainakin itse voisin sen jälkeen myöntää paljon helpommin valtuustossa kaivoksien aloituslupia, kun minulla olisi edessä jo kaikki mahdollinen tieto mitä tulee tapahtumaan jatkossa kuin, että joutuisin olemaan ”pelko perseessä tai MUTU-tuntumalla” päättämässä asioista.
Myöskin tiedän, ettei minun ehdotukseni välttämättä ole ihan kuntalain tai uuden kaivoslain hengen mukainen, mutta tästä saa ottaa jokaisen kunnan omat lakimiehet selvää, ei ole siis minun vastuullani. En ole itse lainoppinut ja teen ehdotukseni vain tavallisena peruskuntalaisena.
TÄTÄ ehdotustani SAA vapaasti käyttää jokainen omissa kunnissaan apuna ja/tai soveltaa sitä joiltaan osin mikäli haluaa aloittaa valtuustoaloitteen tai kuntalaisaloitteen kautta jo toimenpiteitä omalta kunnaltaan tai kaupungiltaan oman Kaivosstrategian luomiseen.
Mikkelissä 14.9.2022
Roni Mänttäri
peruskuntalainen
Tekstin aiheet:
Kaivoksen lopettamiseen tulee ottaa sisään varoja , ettei ne jää veronmaksajain harteille !?!
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kyllä, sitä juuri tällä haen, että kaivostoiminta voidaan aloittaa vasta, kun sille on ensin voimassa oleva Ympäristölupa ja vasta sen jälkeen kunnanvaltuuston myöntämä Kaivoslupa.
Näihin vaaditaan ensin erillinen kiinteä vakuusmaksu ja minun ehdotuksessani tämän päälle vielä erillinen ”ympäristövero” jokaisesta kaivetusta tai louhitusta maakuutiosta, jotka varmistavat sen, ettei kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen jäänyt siivo jää veronmaksajien kontolle. Vaan kaivosyhtiö hoitaa käyttämänsä alueen takaisin luonnotilaan palauttamiseksi juuri tuosta ”ympäristösuojeluvero-rahastosta”. Tämä summa on siis kunnalla osittain vain lainassa, joten mikäli tästä rahastosta ei kaikki mene tuohon niin kaivosyhtiö voi saada jopa jotain takaisinkin.
Mikäli toiminnan aikana sattuisi luonnonkatastrofi esim. läheiseen vesistöön, niin ensin siitä koituvia korvauksia hoitaa siis kaivosyhtiön oma erillinen vakuutus, jonka jälkeen kunta korvaa tuosta rahastosta omiin toimintoihinsa menneet.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Voiko kunta halutessaan estää kaivoksen avaamisen?
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kyllä tarvittaessa voi, jos sillä on oma johtosäännön mukainen kaivossäännöstö olemassa ja tuon lain mukaan valtuustoille annetaan nyt viimeinen päätäntävalta. Hyvä niin, koska muutoin päätöksen olisi voinut tehdä vain 1 ELY/AVI-keskuksen virkamieshenkilö.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti