Historiaa tulkitaan ja jopa vääristellään paljon poliittisten tavoitteiden edistämiseksi. Siksi pitää olla kriittinen, jotta totuus paljastuisi. Näin Eurooppa-päivänä on hyvä tarkastella yhtä EU:n synnyn myyttiä.

EU:n ihailijoiden väitehän on, että hiili- ja terästeollisuudesta 1950-luvulla alkanut Länsi-Euroopan taloudellinen yhdentyminen esti vanhojen vihollisten Ranskan ja Saksan sotimisen. Kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Saksan itärajalla alkoi rautaesirippu, jonka takana odotti neuvostoimperiumin valtaisat sotajoukot valmiina vyöryämään länteen tilanteen vaatiessa. Jos siis Länsi-Saksa olisi ajautunut konfliktiin Ranskan kanssa, olisi se joutunut lähes varmasti kahden rintaman sotaan, jonka se olisi varmasti hävinnyt, kuten Saksa hävisi molemmat maailmansodat, jotka käytiin sen näkökulmasta kahden rintaman sotina. Siksi on harhaanjohtavaa sanoa, että EU on estänyt Saksan sotimisen, kun sen geopoliittinen asema sodan aloittamiseen oli mahdoton.

Uskon kyllä, että Länsi-Euroopan taloudellinen yhdentyminen on hyödyttänyt Eurooppaa talouden näkökulmasta ja toimiva länsieurooppalainen yhteistyö ja esimerkki edesauttoivat Espanjan, Portugalin ja Kreikan demokratioistumista 1970-luvulla.

Taloudellisen yhdentymisen ja euroopalaisen vapaakaupan hyödyt eivät kuitenkaan oikeuta Euroopan kansakuntien kiusaamista euroalueen kaltaisella katastrofaalisella kokeilulla tai Brysselin ylimitoitetulla holhouksella ja direktiiveillä

Britanniassa pääministeri David Cameron yrittää  pelotella   brittejä äänestämään kesäkuussa EU-jäsenyyden puolesta sanomalla, että ilman EU:ta Euroopan rauha on uhattuna. 

Epäonnistunut EU ja sen eliitti eivät kuitenkaan ole Euroopan rauhan takana. En usko, että ilman EU:ta eurooppalaiset sekoisivat tuosta noin vain ja alkaisivat sotia. Toki Euroopan historia on sotainen, mutta ei Latinalaisessa Amerikassa sodita, vaikka siellä ei ole omaa EU:ta.