Mutta eihän keisarilla ole vaatteita!

Varmasti monet ovat kuulleet lapsuudessaan sadun keisarista, joka piti kauniista vaatteista. Hän piti vaatteista niin paljon, että hän käytti kaikki rahansa uusiin, hienoihin pukuihin. Keisari ei välittänyt kaupunkilaistensa murheista tai valtakunnan asioista.

Eräänä päivänä kaupunkiin saapui kaksi huijaria, jotka selittivät olevansa taitavia kankaantekijöitä. Miehet väittivät, että heidän kankaissaan oli ihmeellinen taika: niistä valmistetut vaatteet olivat niin hienoja, että niitä nähdäkseen täytyi olla erityisen viisas. Tyhmät ihmiset eivät sen sijaan näkisi kankaita lainkaan, väittivät huijarit.

Totta kai keisari halusi heti itselleen sellaiset vaatteet. Kun huijarit ilmoittivat asun olevan valmiina, tuli keisari sitä katsomaan. Hän ei nähnyt mitään vaatteita, mutta ei rohjennut sitä sanoa, koska silloin hän olisi ollut ”tyhmä”. – Kaikki keisarin lakeijat, jotka eivät myöskään halunneet osoittaa ”tyhmyyttään”, ylistivät asua niin upeaksi, ettei sellaista koskaan aikaisemmin ollut nähty.

Kun keisari sitten marssi ”uusissa vaatteissaan” pitkin kaupungin katua, aikuiset, joka pelkäsi tyhmäksi leimautumista, ylistivät hallitsijan uutta asua: ”Voi kuinka upea”, ”Ihastuttava”. Kadun varressa seisoi pieni tyttö, joka keisarin tullessa hänen kohdalleen, huusi; ”Mutta eihän keisarilla ole vaatteita!”

Mitä me siis tästä sadusta voisimme oppia?

Maamme nykyiset ”keisarit”, siis maan hallitus pääministerin johdolla, ovat sitoutuneet osallistumaan Euroopan Unionin elpymisrahastoon 6,6 miljardilla eurolla, josta maamme saa takaisin 2,7 miljardia euroa. Näin maamme hallitus todellisuudessa lahjoittaa suomalaisten veronmaksajien rahoja tuon 3,9 miljardia. Asiaa on perusteltu sillä, että tuo rahasumma tulee takaisin ulkomaankaupan vilkastumisena. – Suurimmat ”lahjarahan” saajat ovat Italia ja Espanja. Molemmille annetaan vastikkeetonta rahaa satoja miljardeja euroja, siis rahaa, joka ei ole suinkaan lainaa. – Italian ja Espanjan osuus Suomen ulkomaankaupasta on noin 5 prosenttia. – Tuosta lahjarahasta tuskin senttiäkään tulee kohdistumaan ostoina Suomeen. Todellisuudessa tuemme näiden maiden yritysten kilpailukykyä. – Siis kuinka kukaan voi uskoa poliittisen johtomme perusteluja. – Olemmeko valmiita edelleen uskomaan ”keisarin uusiin vaatteisiin”, vaan vaadimmeko päättäjiltämme vastuun kantamista omasta kansastaan,

Tiedämme, että Suomi on Euroopan Unionin nettomaksaja. Siis olemme maksaneet ja tulevaisuudessa maksamme huomattavasti enemmän kuin saamme sieltä rahaa tukina ja muina tulonsiirtoina. Poliittinen johtomme perustelee usein asiaa sillä, että unionista on hyötyä maallemme. Kuitenkin monet taloustutkijat ovat todenneet, että Euroopan Unionin hyötyä Suomelle on erittäin vaikea mitata. Siis mahdotonta! Poliitikot toistavat jatkuvasti kuitenkin tätä samaa mantraa ilman perusteluja tai näyttöä. Toisaalta sanotaan, että unionia yhdistää samat arvot. – Eikö tässäkin ole kyse enemmän EU:n johtoeliitin poliittisista päiväunista kuin eurooppalaisesta todellisuudesta. Jos Euroopan Unionin yhteinen arvo on se, että asiansa hyvin hoitavat valtiot maksavat valtiontaloutensa huonosti hoitavien velat, niin silloin meidän tulisi heti huutaa ”ettei keisarilla ole vaatteita”.

Emme saisi olla ”sinisilmäisiä”. – Olisiko aika ”puhaltaa pilliin” ja vaatia muutosta. Olisiko aika laittaa kotimaassamme vanhustenhuolto hoitomitoituksineen kuntoon ja korjata lastemme homekoulut? Annammeko ”keisarille” luvan syytää rahaa maailmalle?