Valtuustokausi alkaa olla pian takana ja vaalit lähenevät. Työtä lapualaisten eteen on tehty paljon, mutta paljon on myös tekemättä. Koko valtuustokauden olen pohtinut, miksi ennakointi ja ennaltaehkäisevä työ on niin hankala tunnistaa, miksi ei nähdä ennaltaehkäisevän työn merkitystä ja säästöpotentiaalia? Pitäisikö valtuutetut ja viranhaltijat laittaa uudelleen matematiikan tunneille?

Paljon puhutaan varhaisesta puuttumisesta. Itse koen varhaisen puuttumisen varhaiskasvatuksessa sekä koulumaailmassa olevan juuri se avaintekijä, jolla voidaan tulevaisuudessa säästää isoja summia rahaa. Jos lapsella on havaittavissa haasteita ja tuen tarvetta, on tärkeää koko perheen hyvinvoinnin kannalta, että apua saadaan ajoissa ja lapselle saadaan riittävät tukitoimet. Lapselle/nuorelle pitää turvata se, että hän saa onnistumisen kokemuksia koulumaailmassa ja sitä kautta vahvistaa omaa itseluottamustaan. Lapsen/nuoren tulee voida uskoa itseensä ja siihen, että hän pärjää, hän riittää omana itsenään, hän saa opiskeltua ammatin sekä pääsee töihin. Riittävillä tukitoimilla ennaltaehkäistään syrjäytymistä, usein koulupudokkailla on pitkään jatkuneita haasteita ja he ovat liian pitkään olleet ilman riittävää apua ja tilanne on ehtinyt mennä liian pitkälle. Usein myös koko perhe on jo tottunut haastavaan arkeen, eikä välttämättä osaa pyytää apua tai pukea arjen haasteita sanoiksi. Haastava arki voi olla todella kuormittavaa ja se voi viedä koko perheen voimavarat täysin. Voi myös olla, ettei uskalleta sanoa ääneen, että tarvitsee apua. Jos apua ei saada ajoissa, voi tilanteet kriisiytyä niin monimuotoisiksi, että tarvitaan isompia, pitkäkestoisempia ja raskaampia toimia ja ne toimet ovat erittäin kalliita.

Ennaltaehkäisevän työn merkitys on tärkeää joka saralla. Varhainen puuttuminen ja elintapaohjaus ovat tärkeitä toimia myös erilaisten pitkäaikaissairauksien, kuten mm. diabeteksen ja muistisairauksien, hoidossa. Varhaisilla toimilla saadaan ainakin hidastettua sairauden etenemistä. Myös koronaviruksen leviämisessä ennaltaehkäisy on ollut tärkeää ja on edelleen. Käytetään maskia, pidetään turvavälit ja pestään käsiä jatkossakin.

Yksi merkittävä ennaltaehkäisevä toimi on harrastaminen. Lapua on esimerkillinen kaupunki liikuntaharrastusten mahdollistajana. Meillä on vaihtoehtoja ihan jokaiselle, vauvauinnista seniorijumppaan. Parannettavaakin löytyy, mm. hiihtolatujen ja ulkojäiden osalta olemme muita kuntia jäljessä, mutta toivotaan siihen parannusta. Koen liikuntaharrastamisen isona ennaltaehkäisevänä tekijänä, niin erilaisten sairauksien torjujana, kuin sosiaalisen ja henkisen pääoman kartuttajana. Harrastaminen, oli se sitten liikuntaa, musiikkia tai taidetta, opettaa erilaisten tunteiden käsittelyä, luo onnistumisen tunteita, kartuttaa sosiaalisia vuorovaikutustaitoja, tuo uusia ystäviä ja ennen kaikkea lisää ihmisten hyvinvointia.

Ennaltaehkäisevää työtä on myös terveiden oppimis- ja työtilojen mahdollistaminen. Vaikka olemme saaneet nyt uuden lukion ja kaksi uutta mahtavaa alakoulua, on meillä työtä vielä tämänkin asian tiimoilta. Toivonkin, että ihmiset tunnistaisivat ja tunnustaisivat sisäilmaoireilut. Pitkä altistuminen tuo mukanaan sairauksia, pahimmillaan ne vievät toimintakyvyn. Altistuminen heikentää työn laatua ja oppimistuloksia. Jokaisen ihmisen terveys on kaikkein tärkein asia, sen eteen myös meidän päättäjien tulee tehdä töitä. Tunnustetaan asiat ja panostetaan lapualaisten hyvinvointiin jatkossa myös tämän osalta.