Alkuvuodesta 2014 presidentti Putinin johdolla Venäjän valtio ja venäläiset lähtivät palauttamaan entisen Neuvostoliiton mahtia toisena suurvaltana maailmassa. Nyt vuoden lopulla voidaan todeta, että lopputulema on Pyrrhoksen voitto. Voitto, joka osoittautui lopulta tappioksi.

Venäjän painostuksen edessä Ukrainan valtiojohto taipui aluksi Moskovan haluamalle kannalle. Ukrainan kansa oli kuitenkin eri mieltä, ja heitti sätkynuket pihalle. Tämä ei miellyttänyt putinistista Venäjää. Se omaksui uusimperialistisen asenteen aiempaa näkyvämmin.

Ensiksi maa valloitti Krimin niemimaan. Se sujui kuten oli suunniteltu. Ulkopuolinen maailma pohti hölmistyneenä, mistä oli kysymys. Päivystävät dosentit, media ja poliitikot ”ihmettelivät” vihreitä miehiä, vaikka tavalliselle kansalle oli alusta lähtien selvää mistä oli kysymys.

Valehtelevan median vaikutuksesta Venäjän ja venäläiset  valtasi kansalliskiihkoinen innostus. Sen jälkeen lähdettiin ”pelastamaan” ja valtaamaan hieman erilaisin konstein Ukrainaa ”fasistien” käsistä. Siinä vaiheessa Ukraina ja ukrainalaiset olivat toipuneet alkujärkytyksestä. Myös kansainvälinen yhteisö näki, että touhulle pitää saada stoppi. 

Mikä on tilinpäätös vuoden 2014 lopussa?

Se on Venäjän kannalta surkea. Vuosisatainen yhteistyö ukrainalaisen veljeskansan kanssa on tuhottu. Niin pitkälle kuin silmä siintää, ukrainalaiset kokevat venäläiset vihollisina. Venäjä voitti tilapäisesti itselleen Krimin ja osan Ukrainaa, mutta menetti samalla lopullisesti pääosan Ukrainaa.

Kansainvälisesti Venäjä on ajanut itsensä nurkkaan. Siitä on tullut hylkiövaltio. Ainoat ystävät löytyvät Pohjois-Koreasta.

Taloudellisesti Venäjä on ajautunut konkurssin partaalle. Öljyn hinnan ja sitä seuraava kaasun hinnan romahdus ovat ilmeisen pysyvä ilmiö. Sillä on suuret vaikutukset Venäjän valtion mahdollisuuksiin toimia kotimaassa ja ulkomailla.

Vuosi 2014 on ollut Venäjälle ja venäläisille poikkeuksellisen huono vuosi.