Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhteensovittaminen ja siitä seuraava palveluiden parantaminen ja kustannusten säästäminen on ollut suomalaisten päättäjien ja alan ammattilaisten tavoitteena jo vuosikymmenien ajan.

Edellisellä vaalikaudella ei päästy asiassa alkua pidemmälle. Kokoomuksen ja Sdp:n näkemykset olivat liian kaukana toisistaan. Neljä vuotta kului riitelyyn.

Viime vaalikaudella olin kansanedustajana valmistelemassa perussuomalaisten sote-mallia. Tällä vaalikaudella Sipilän hallituksen alkutaival näytti lupaavalta, sillä valittu ratkaisumalli oli pitkälti sama kuin perussuomalaisten näkemys.

Näytti siltä, että hanke etenee, koska kepu saisi ratkaisun myötä himoitsemansa maakunnallisuuden ja kokoomus saisi yksityiset yritykset mukaan palvelujen tuottamiseen. Hoidosta huolehtivien monien eri tahojen yhteistyö toimisi. Ihmisiä ei enää juoksutettaisi luukulta toiselle, eikä kukaan putoaisi järjestelmän rattaiden väliin.

Sitten peliin astui raaka pelin politiikka. Kokoomuksen gallupluvut osoittivat ylöspäin, ja puolueen ahneus kasvoi enemmän kuin kannatuskäyrät. Samanaikaisesti kepun kannatus sukelsi alaspäin, ja se joutui pala palalta taipumaan kokoomukselle.

Tänä päivänä ollaan tilanteessa, että lähes kaikki asiantuntijat ovat kauhuissaan. Esimerkiksi professori Jussi Huttunen toteaa tänään Hesarissa, että ”systeemiä kehitetään valinnanvapauden ehdoilla ja siitä ollaan tekemässä niin monimutkaista, että johtaminen ei onnistu, eivätkä yhteistyö ja työnjako enää toimi.”

Näin valitettavasti on. Lisäksi seuraaviin vaaleihin on aikaa enää puolitoista vuotta. Siksi lopputulema on sutta ja sekundaa.