Pekka Haavisto istuu ulkoministerin palleilla kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka Keskusrikospoliisi tutkii hänen tekosia. Punavihreät agendajournalistit eivät ole Haaviston kimpussa kohuineen, koska hän edustaa sallittua agendaa.

Katri Kulmunin kohtelu on päinvastainen. Hän ei ole tehnyt mitään lainvastaista, moraalisesti kylläkin kyseenalaista. Kun agendajournalistien Kulmuniin kohdistunut kivitys alkoi, hän ymmärsi melko pian, että hän ei selviä siitä poliittisesti hengissä. Kulmuni erosi, koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Hän ymmärsi puolueensa edun, eli mitä nopeammin niin sitä parempi. Saatu koulutus ei ollut mennyt hukkaan.

Kepun tilanne on todella hankala. Punavihreässä hallituksessa se on yleisön silmissä ja myös todellisuudessa ajautunut apupuolueen asemaan, aisankannattajaksi. Sen voi todeta myös gallup-luvuista. Uskottavuus on tipotiessään.

Kepun edessä on paksu umpihanki. Siksi nyt tarvittaisiin uusi ladunaukaisija. Ei sellainen, joka etsii vanhoja ladunpohjia, vaan aivan uutta uraa. ”Aspiriini ei nyt auta”, kuten Seppo Kääriäinen asian ilmaisi.

Nykyisestä eduskuntaryhmästä ei tällä hetkellä löydy mitat täyttävää henkilöä. Antti Kurvinen ja Mikko Kärnä ovat nykykepun eduskuntaryhmän kasvot ulospäin, mutta he eivät ole houkuttelevat kasvot. Toinen osaa enimmäkseen nälviä persuja, ja toinen muuten vain kränätä joka paikassa ja joka tilanteessa.

Poliittisissa taisteluissa kovaksi parkkiintuneet konkarit ovat siirtyneet osin tai kokonaan katsomon puolelle. Nyt kuitenkin Suomen valtiontalous ja kansantalous ovat äärimmäisessä hädässä. Samaan aikaan EU aikoo ottaa ratkaisevia askeleita kohti liittovaltiota ja suomalaisten velkavankeutta.

Kepun johtoon tarvittaisiin siis kokenut konkari, joka olisi samalla myös uuden ladun aukaisija. Sellaista henkilöä ei löydy, joten on tehtävä toisenlainen ratkaisu, jako kahteen. Puolueen puheenjohtajaksi ja ministeriksi on valittava Annika Saarikko ja valtiovarainministeriksi joku vanhoista konkareista. Se olisi kepun ja isänmaan etujen mukainen ratkaisu.