Laadin lakialoitteen  (LA 54/2011 vp) sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden purkamisesta 13.12.2011, jota kannatti 39 kansanedustajaa. Siinä ehdotettiin säädettäväksi laki, jolla korkeimmalle oikeudelle annetaan toimivalta purkaa syytetyn eduksi ne tuomiot, jotka sotaan syyllisten rankaisemisesta annetun lain (890/1945) mukainen sotasyyllisyysoikeus on sanotun lain nojalla vuonna 1946 antanut. Ehdotetussa laissa on myös säännökset tuomion purkamisen edellytyksistä ja menettelystä. Korostan tässä yhteydessä vain lakialoitteen perusteluista vain muutamia kohtia.

Suomi joutui Neuvostoliiton voimakkaasti painostamana säätämään 1945 taannehtivan rikoslain ”sotaan syyllisten rankaisemisesta” (laki 890/1945) sekä perustamaan heidän tuomitsemistaan varten satunnaisen erityistuomioistuimen, ”sotasyyllisyysoikeuden”. Syytetyiksi valittiin Neuvostoliiton osoituksia seuraten vuosien 1941-1944 valtiojohtomme kahdeksan korkeata edustajaa Tasavallan Presidentti Risto Rytistä alkaen. Muut syytetyt olivat J.W. Rangell, Väinö Tanner, T.M. Kivimäki, Edwin Linkomies, Henrik Ramsay, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka. Neuvostoliiton taholta jatkuneen vahvan painostuksen leimaamassa ja muutoinkin politisoituneessa oikeudenkäynnissä tuomio julistettiin 21.2.1946, ja siinä syytetyt tuomittiin pitkiin vapausrangaistuksiin.

Keskeisimmät ja karkeimmat oikeudenkäynnin virheellisyydet olivat: 1) sotasyyllisyysoikeus oli satunnainen eli jälkikäteen varta vasten perustettu erityistuomioistuin;  2) oikeudenkäynnissä rikottiin taannehtivan rikoslain kieltoa eli keskeisintä rikosoikeudellista rangaistavuuden periaatetta; 3) oikeudenkäynnissä ei noudatettu eikä edes voitu noudattaa syyttömyysolettamaa eli sivistysvaltioiden rikosprosessin perussääntöä;  4) syytettyjen puolustautumismahdollisuuksia rajoitettiin,  5) osa tuomareista oli ilmeisesti jäävejä eli esteellisiä, ja  6) tuomioistuimen tuomareihin kohdistui voimakas ulkopuolinen painostus syytettyjen vahingoksi.

Korkein oikeus on vuonna 2008 ratkaisussaan 2008:94 katsonut, että tuolloisen lainsäädäntötilanteen puitteissa sillä ei ollut kyseistä purkuvaltaa sotasyyllisyysoikeuteen nähden. Sen vuoksi on nyt aiheellista säätää erityinen laki, jossa korkeimmalle oikeudelle nimenomaisesti annetaan tällainen tuomion purkamisen toimivalta.

Purkuhakemuksen tekemisen muodollisuuksiin sekä purkuhakemuksen sisällön ja käsittelyn suhteen noudatettaisiin soveltuvin osin täydentävästi myös oikeudenkäymiskaaren, erityisesti sen 31 luvun säännöksiä.

Sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden kaltainen kansallisesti syvän traumaattinen kipupiste ja kunniavelka on syytä saada kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen edellyttämällä tavalla hoidetuksi ennen kuin Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi sata vuotta.

Edellä oleva teksti on suora lainaus kirjallisesta kysymyksestä, jonka jätin tänään eduskunnassa. Sen lopussa tein varsinaisen aiheeseen liittyvän kysymyksen:

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus ja asianomainen ministeriö aikoo tehdä, että mainitut Suomen sotasyyllisyystuomiot puretaan viimeistään joulukuussa 2017?