Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi taannoin Jussi Halla-ahoon viitaten, että ”minä en ole nähnyt, että olisi osoittanut tehokasta katumista”. (Yle)

Jussi Halla-aho sai aikoinaan pienen sakkotuomion, jonka hän on sovittanut maksamalla sakkonsa. Monien mielestä, myös minun mielestä, tuomio oli kyseenalainen, sävyltään jopa poliittinen.

Silti tuomio on tuomio, ja se pitää hyväksyä. Sitä en kylläkään mitenkään hyväksy, että Halla-ahon tai kenenkään muunkaan pitäisi tuomionsa jälkeen osoittaa julkisesti katumista.

Pitäisikö Halla-ahon mennä Rautatientorille megafoni kädessä huutamaan, että ”katsokaa ja kuulkaa, haluan osoittaa tehokasta katumista”. Samalla mukasuvaitsevat hyvät ihmiset voisivat räkiä päälle…

Tehokasta katumista vaaditaan vain poliittisesti epäsopivaksi katsotulta henkilöltä, vaikka moni muukin poliitikko on saanut tuomioita joutumatta tuomion sovittamisen jälkeen toverituomioistuimen eteen.

Esimerkiksi Niinistön puoluetoveri Jan Vapaavuori on tuomittu kolmesta rikoksesta. Yksi niistä oli pahoinpitelu, josta langetettiin ehdollista vankeutta. Iltasanomien mukaan ”syyttäjä Simola korosti, että uhria lähestyttiin salakavalasti ja ajettiin takaa. Tekotapa osoitti Simolan mukaan erityistä raakuutta ja julmuutta”. Tapaus muistuttaa viime vuonna paljon kohuttua ja paheksuttua ”natsien” tekemää potkimistapausta Helsingin rautatieaseman lähellä.

Siksi voidaan kysyä, että missä ovat vaatimukset tehokkaasta katumisesta Vapaavuoren osalta? Tätä kysyn erityisesti siksi, että Vapaavuori on ollut poikkeuksellisen hanakka arvostelemaan ja kampittamaan perussuomalaisia. Kysyn myös siksi, että en hyväksy Sauli Niinistön, Jan Vapaavuoren enkä kenenkään muunkaan kaksinaismoraalia.

Nykyisellään korostetaan presidentin roolia arvojohtajana. Siksi edellytän, että presidentin omat arvot ovat kunnossa. Kansalaisten pitää olla yhdenvertaisia puoluekannasta riippumatta.