Loikkareiden puoluehanke epäonnistui, koska heiltä puuttui muista erottuva poliittinen ohjelma, aktiivit toimijat, rahat ja kannattajat. Kupla poksahti rikki ennen kuin se ehti edes täyttyä. Sen pituinen se.

Olen erityisen tarkasti seurannut perussuomalaisten toimintaa Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa eli Kymen piirin alueella. Puolueaktiivit ovat pysyneet yhtenäisinä, sillä kunnan- ja kaupunginvaltuustojen jäsenistä on loikkaamassa vain yksi: Jari Lindström. Siis vain yksi kahden maakunnan alueella! Tilanne on samansuuntainen muuallakin Suomessa.

Perussuomalaisten rivit ovat pysynyt jopa hämmästyttävän yhtenäisinä, ne ovat vain tiivistyneet! Tosiasia kertoo täydelliseksi valheeksi väitteen, että jokin ryhmä olisi kaapannut puolueen.

Kun verrataan eri puolueita, niin voidaan kiistatta todeta, että perussuomalaisissa ”äärilaidat” ovat toisiaan lähempänä kuin muissa puolueissa. Esimerkiksi keskustanuorten äskeiset kannanotot ja lestadiolaistaustaisten kepulaisten näkemykset eroavat täysin toisistaan. Kokoomuksessa oikea laita ja Sirpa Pietikäisen edustama vihervasemmistolainen kokomuslaisuus ovat kuin eri planeetalta. Demareissa oikea laita on kokoomuksesta oikealla ja vasemmalla heilutaan kuin vihervassarit.

Jotkut loikkareista puhuivat, että puolue ei enää edustanut sellaista aatetta minkä he hyväksyvät. Tosiasiassa puolueen ohjelmat eivät ole muuttuneet. Politiikan käytännön sisältö ei ole muuttunut. Ainoa ero on siinä, että nyt takki ei enää käänny hillotolpan kohdalla.

Timo Soini kirjoitti vuonna 2013 näin: ”Perussuomalaisten velvollisuus on iskeä hajottajia kovimman kautta. En hyväksy puolueenvastaista toimintaa.”

Tältä osin olen noudattanut pääloikkarin ohjetta. Nyt kuitenkin on paikallaan todeta, että hajottajien hanke on torjuttu, joten katseet on järkevää suunnata muualle.