Puolassa täysin demokraattisten vaalien perusteella valittu parlamentti ja senaatti ovat hyväksyneet lain, joka siirtää Puolan oikeusministerille, eli siis maan hallitukselle, oikeuden valita ja erottaa korkeimman oikeuden tuomareita.

Yle kertoo, että ”EU on uhannut Puolaa vakavilla seurauksilla, sillä sen katsoo lain olevan EU:n arvojen vastainen. EU:n mukaan Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuus uhkaa vaarantua lakimuutoksen myötä. Euroopan komissio harkitsee artikla 7:n käyttöä ensimmäistä kertaa EU:n historiassa. Tämä voisi viedä Puolalta äänioikeuden EU:ssa.”

Mainittakoon, että Suomessa äskettäin maan poliittinen johto nimitti oikeuskanslerin. EU ei esittänyt uhkavaatimuksia. Media oli hiljaa. Kukaan ei kyseenalaistanut ratkaisun tehnyttä tahoa. Vain tehtävään parhaiten sopivasta henkilöstä käytiin keskusteluja.

En ota kantaa siihen, oliko puolalaisten päätös oikein tai väärin. Se on puolalaisten oma asia. Sen sijaan EU:n ja median suhtautumista pidän täysin sopimattomana.

Ensinnäkin pidän erittäin tuomittavana, että EU haluaa uhkailemalla ja rankaisemalla kumota täysin demokratian pelisääntöjen mukaisesti tehdyn kansallisen päätöksen.

Toisekseen pidän erittäin paheksuttavana median suhtautumista. Esimerkiksi tänään Yle uutisoi hyvin yksipuolisesti asiasta. Se haastatteli vain ja ainoastaan niitä, joka tuomitsivat Puolan senaatin päätöksen. En muista aiemmaltakaan ajalta yhtään Ylen juttua, jossa olisi kerrottu toisen osapuolen kanta.

Yle syyllistyy median yleisimpään syntiin. Se valikoi ”totuutta”. Näin toimien se luo kuulijoille ja katselijoille täysin yksipuolisen, suorastaan valheellisen kuvan. Sellainen on hyvin huonoa journalismia.

Yle on hyväksynyt omat ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettiset ohjeet. Poimin niistä tähän vain yhden asian: ”Otamme huomioon oleelliset tosiseikat sekä eri näkökulmat ja annamme arvostelluille mahdollisuuden samanaikaiseen kuulemiseen.”

Esimerkiksi Puolan tapahtumista kertoessaan Yle rikkoo räikeästi tätä ohjetta vastaan.

Yle on tässä vain esimerkkinä. Samaan syntiin lankeavat lähes kaikki muutkin perinteiset mediat.

Onneksi on some.