”Eurooppalainen sananvapausajattelu on laajentunut ihmisten oikeudesta sanoa myös oikeuteen saada tietoa ja kuulla mielipiteitä. Ei riitä, että joku on äänessä, vaan tarjolla on oltava laadukkaita, totuuteen pyrkiviä ja monipuolisesti maailmaa tarkastelevia puheenvuoroja.”
Näin korkealentoisesti kirjoitetaan tänään HS-Pravdan pääkirjoituksessa. Toteamus on totta, mutta se ei näytä koskevan sen kirjoittajia, Helsingin Sanomia.
Käytännön toiminnoissaan Hesari päättää, mitkä ovat sen mielestä oikeita mielipiteitä  ja kenellä on oikeus kertoa oikeita mielipiteitä. Siksi Hesarin pääkirjoitussivuilla en ole nähnyt yhtään perussuomalaisiin myönteisesti suhtautuvaa mielipidettä.
Hesarin mielestä ”tiedonvälittäjän täytyy olla nöyrä totuuden edessä.” Näinhän se on.
Vaan kun Hesari ei tässäkään toimi niinkuin toteaa hyväksi.En ole ainoa, jonka mielestä ”kädet ovat Eesaun, mutta ääni on kuin Jaakobin ääni.”
Voisiko totuuden edessä olla niin nöyrä, että voisi edes joskus myöntää, että myös pääkirjoitustoimittajien näkemyksen vastainen mielipide voi sisältää totuuden ja sen voi julkaista?
Tähän saakka olemme saaneet alistua siihen, että norsunluutorneissaan esim. Hesarin pääkirjoitustoimittajat ovat olleet jumalasta seuraavia. Tämänkin päivän Hesari on niin täynnä omahyväistä itsekehua, että tunnen jopa jonkinlaista myötähäpeää.
Paperilehtien levikki- ja ilmoitusmyyntitulot ovat voimakkaassa laskukierteessä. Paperilehtien mahtiasema on pian kuin pahaa unta. Arjen todellisuus tulee olevaan toinen. Kaikesta huolimatta näen päivä päivältä voimistuvaa valoa!
Netin puolella Hesari joutuu samalle viivalle muiden informaatiota jakavien toimijoiden kanssa. Silloin Hesari muiden paperilehtien tapaan ei ole enää yksin sanomassa mikä on oikein ja mikä väärin.
Tulevaisuudessa ihmiset saavat nykyistä monipuolisemmin tietoa, jonka perusteella he voivat sitten muodostaa oman mielipiteensä. Se on erittäin hyvä asia.