Metsäteollisuuden puun saannista on noussut taas puhetta. Eikä syyttä. Tiedottamisen ajoitus on juuri oikea, ennen vaaleja jotta heti vaalien jälkeen voidaan suunnitemat panna käytäntöön. Metsänomistajien ja metsäteollisuuden ongelmat ovat kuitenkin moninaiset. Esim metsänomistajien keski-ikä on n. 63 vuotta. Tämä asettaa haasteita metsänhoidollisille toimenpiteille. Yhteiskunnan tukijärjestelmät ovat siis edelleen tarpeellisia metsänomistajille, siinä missä esim. tuulivoimankin energiatuki. Energiapuun tuen puolittamisen sijasta pitäisi tuki säilyttää entisellään, mutta erottaa se KEMERA-tuesta. Tuki maksettaisiin suoraan energiapuun ostajalle. Tuen poistaminen on tietenkin metsäteollisuuden intresseissä. Mitä tulee metsätoimintojen muuhun tukeen ja oikeudenmukaisuuteen, pitäisi kaikille metsänomistajille asettaa sama vero kuten on yhteismetsien osalla. Näin kunnille palautuisi yhteisöveron muodossa verotuloja valtiolta. Myös tie- ja ojitushankkeiden poistoprosentit tulisi suurentaa. Työkustannukset kasvavat jatkuvasti. Kone ei korvaa aina miestä ja miestyötunteja kertyy. Puun hinta on pysynyt kuitenkin samana vuodesta -93, jolloin mäntytukki maksoi 250 mk kuutio ja tänään se maksaa n. 59 € kuutio. Siis sama hinta 22 vuotta. Millä muulla toimialalla on ollut tämä sangen kielteinen kehitys? Metsäteollisuuden toimintojen osalla on myös muita merkittäviä kannattavuusesteitä kuin puuraaka-aineen kuljetusketju metsästä tehtaalle ja puun niin sanottu ”asiallinen hinta” Niitä ovat pää- ja allemman tieverkon kunto ja palkkaus- sekä koulutusjärjestelmät. Valtiovalta osoittaa kuitenkin täydellista piittaamattomuutta. Rekkakokoja ollaan suunnittelemassa n, 30% suuremmaksi ja tiestö jätetään heitteille.

Työnantaja ja työntekijäosapuolille käyvät oppisopimuskoulutuksen luvat ovat kiven alla, vaikka koulutustarve on jatkuva. Erikoisalan opistoja ei Suomessa ole, vaan tehtaat kouluttavat. Kun tehdään työvuoroa 5/7, työkustannukset ovat vielä siedettävät. Kun vienti vetää, olisi tarve tehdä vuoroa 7/7. Tällöin kuitenkin tuotantokustannukset nousevat sunnuntaikorvausten vuoksi 33%, joka syö koko liikevoiton. On totta, että metsänhoidolliset toimet on suoritettava jo yhteiskunnan kokonaisedunkin vuoksi, mutta kyllä peiliin katsomisen paikka on myös valtiovallalla.

Tilanne ja tulevaisuus tuntuu olevan tämä: metsäteollisuus tarvitsee puuta edullisesti. Metsän omistajat ovat asemasodassa ja eivät myy, koska saavat rahaa pankista alhaisella korolla. Toivovat siis että pärjäävät näin epäedullisen markkinatilanteen yli. Tähän vallitsevaan käytäntöön ei metsäteollisuus ole ollenkaan tyytyväinen. Tähtäimessä on toinen ratkaisu. Metsäomaisuudelle määrättävä kiinteistövero. Tämän valmistelusta on selkeitä viitteitä jo nyt viriteltyjen keskustelujen, ja jo tehtyjen päätösten pohjalta. Kun Björn Wahlroos järjesteli asioitaan Ruotsiin verosuunnitteluineen, hän samoihin aikoihin ehdotti läksiäislahjaksi metsämaan liittämistä kiinteistöveron piiriin. Kun Hesarin toimittaja kysyi tästä, niin pääministeri Stubbin vastaus oli: -Me kannatamme aina kaikkia hyviä ehdotuksia.

Lisäksi laajennettiin kiinteistöveron haarukkaa. Ylärajaa nostettiin ja ala rajaa laskettiin. Tällä valmisteltiin se, että metsämaan kiinteistövero voidaan määrätä ensin ”kohtuullisena” ilman suurempia murinoita. Myöhemmin tietenkin sitä taas kiristettäneen, aivan kuten on tehty 20 vuoden aikana metsäkauppojen pääomaverotuksessa. Puun rajatonta saantia on myös valmisteltu sillä, että tämän vuoden alusta vapautettiin myyntipuu koon sääntelystä. Vaalien jälkeen kiinteistövero toteutettaneen, sillä asemasota on käynyt metsäteollisuudelle jo sietämättömäksi. Näyttää siltä, että se tarvitsee loputkin järeät metsiköt. Nämä metsiköt ovat juuri niiden metsänomistajien ja perikuntien hallussa, joiden puuta ei missäään nimessä huonolla hinnalla muuten liikkeelle saataisi. Vero tultaneen tietenkin perustelemaan metsänhoidollisesti ja muilla jaloilla perusteilla. Niin että kyllä puu kohta taas liikkuu metsäteollisuuden kasvavaan tarpeeseen.Ja edullisesti.

Tästä ovat hiljaa poliittisen etupiiriajattelun ja ideoligiansa mukaisesti kaikki puolueet. Juuri ne puolueet jotka ovat sallineet suomen ajautumisen tähän tilaan vuosikymmenten saatossa. Erityisesti nyt vaalien alla ei tästäkään aiheesta kuulu kurahduksia. Metsänomistajien edunvalvonta on ollut muutenkin surkuhupaisaa. MTK- ja Metsänhoityhdistykset ovat nyt kimpassa ja sanotaan että edunvalvonta paranee. Tätä parannusta on ollut mahdollista tehdä jo 80 vuotta. Ei ihme että luottamus alkaa olla koetuksella. Metsänomistajan osa ei kuitenkaan näytä vuosikymmenten saatossa mitenkään muuttuvan vieläkään.

Käykö taas kuten aikoinaan intiaaneille, joilta vietiin maat lasihelmiin vaihtamalla.

REIJO PAUNONEN,        KANSAN..edustajaehdokas

www.reijopaunonen.fi

Reijon vaali-TV