Elvytysruiske vai peräruiske?
Ainakin pari vuotta sitten oli selvästi nähtävissä että jokin mättää pahasti Suomen lamantorjunnassa. Maa olisi tarvinnut selkeät kansalliset ohjelmat sisämarkkinoiden elvyttämiseksi mutta mihinkään edes sen suuntaisiin suunnitelmiin, saatikka toimenpiteisiin ei kuitenkaan ryhdytty. Haluttiin pitää kynsin hampain kiinni ”Liinat kiinni” yhteiskunnasta. Se ihmetytti monia. Asian oikea laita oli kuitenkin arvattavissa. Se oli tietenkin EU:n pohjaton raha- ja vakuusvaje. Vajetta yritettiin ensin korjata vapailta markkinoilta kerättävällä pääomalla, ja sitten Kataisen vivutetuilla paketeilla mutta tuloksetta. Tilanne paheni entisestään. Oli pakko turvautua markkinatalouden viimeiseen kohtalon masiinaan, rahan painokoneen käynnistämiseen. Suomen kohdalla esim Kreikan lainojen leikkausten sijaan, tärkeämpää oli hallituspoliitikkojen kasvojen pelastaminen, kansan verovaroilla, johon Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich epsuorasti viittaa. Painokonerahalla euroalueen keskuspankit ostavat valtioiden velkakirjoja niin sanotuilta jälkimarkkinoilta, eivätkä suoraan valtioilta. Näin ollen Suomen Pankin ostoista liikkeeseen lähtevä rahavirta karkaa jo ensimmäisen kaupan jälkeen suurimmaksi osaksi ulkomaille.
Suomen Pankki ostaa valtion velkakirjoja arviolta 15 miljardin euron arvosta ja summasta arviolta 85 prosenttia karkaa ulkomaille. Suomi elvyttää kuramaita 2,75 miljardin euron edestä ja Suomeen jää 2,25 miljardia euroa. Loppu valuu ulos. Suomen elvytysreservi tarviittiin siis etelän kuramaiden hyväksi, kuten aivan oikein ounasteltiin. Suomen raharuiske jää pääsosin saamatta ja muuttuu todellisuudessa kansan peräruiskeeksi. Tämä tulee siis maksamaan suomalaiselle veronmaksajalle mansikoita, eikä loppusumma ole lähelläkään vielä tiedossa. Suomen pankki jatkaa uskollisesti Suomen valtaeliitin hännystelyä ja toteaa, että valtionlainaostojen vaikutukset koko euroalueelle ovat ”suotuisat”. Manööverin Suomeen kohdistuvasta vaikutuksesta ei mainita juuri mitään. Pitäisiköhän Suomen Pankin nimi muuttaa jo joksikin toiseksi? Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich toteaa edelleen että Suomen Kreikka-lainat ovat lähes arvottomia ja näin ollen Suomi on kärsinyt vähintään satojen miljoonien eurojen tappiot.
Jokainen euromaa vastaa ERVV:n luottotappioista oman osuutensa verran. Suomen osuus rahastosta on 1,929 prosenttia. ERVV olisi kärsimässä tappioita huikeat 94,7 miljardia euroa, josta Suomen laskennallisiksi Kreikka-tappioiksi kertyisi 2,46 miljardia euroa. Kuitenkin useimmille euromaille, kuten Suomelle, lainojen nimellisarvoihin koskeminen on tabu, jota ei voida tehdä.
Edelleen on siis kyse hallitusherrojen kasvojen pelastusoperaatiosta. Lainaehtojen ja korkojen alennukset voivat pitkässä juokusssa tulla paljon kalliimaksi kuin lainojen alaskirjaukset.
REIJO PAUNONEN kansanedustajaehdokas (ps)
Lähteet: Jan Hurri TS
Tekstin aiheet:
Eihän Suomi niitä rahoja saa vaan muita kohtaan epäreilulla kilpailupolitiikalla (halpatyövoiman käyttö, yksipuolinen palkanalennus, suurtuotannon edut), oman tuotannon suojelu ja vapaan kaupan vaatimus muille, ja EU:n rahojen käyttö oman viennin tukemiseen) toimiva Saksa. Meille jää vain maksajan rooli. Kreikan ”pelastamisen” rahatkin menivät Saksan pankkien pelastamiseen. Mekin maksoimme. Mitä me saimme? No, onhan se tärkeää, Jyrki Kataiselle hienon uran ja Stubbkin pääsee eliitin piireihin nauttimaan parempiosaisuudesta. Anarkisti-mellakkakeisari Arhinmäki myös pääsi Audin takapenkille opettajatar-Urpilaisen viereen maatamme myymään.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kaikkein ilkeintä kansan kannalta on tämä poliitikkojen naamanpesu niin meillä kuin EU:ssakin. Ja se ei ole halpaa huvia. Kaikesta huolimatta taitaa pahin toteutua. Pelin politiikka saa ansaitsemansa päätöksen. Kreikka oireilee nyt vahvasti. Dominoilmiö on ovella.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti