EU-komissio esittää 750 miljardin elpymisrahastoa koronan heikentämän talouden tukemiseen. Luku auki kirjoitettuna on 750 000 000 000 euroa. Luvut ovat tavalliselle ihmiselle käsittämättömän suuria, niin ne ovat päätöksentekijöillekin. Kun miljardeista puhutaan, on melkein sama meneekö 5 vai 500 miljardia, raha revitään velkaa ottamalla kansalaisten päälle. Tällä kertaa n. 1700 euroa jokaista EU:n jäsenvaltiossa asuvaa kohden. Raha kohdennetaan pääasiassa Etelä-Euroopan maille, Suomen rooli on jälleen olla maksumiehenä.

Suomen oma valtionvelka on kasvanut tasaisesti ilman koronaakin. Koska hallituksilla ei ole ollut rohkeutta tarkastella kriittisesti menoja, on julkisten menojen suhde bruttokansantuloon noussut jo 53 prosenttiin. EU-maista vain Ranskassa pystytään vielä huonompaan. Menojen kasvu ei todellakaan ole johtunut kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteisen infran parantamisesta, vaan jokainen hallitus on keksinyt vuorollaan uusia menokohteita niin koti- kuin ulkomailla. Näiden rahoittaminen ei ole hyödyttänyt kansantaloutta millään muotoa. Kun talous on vähänkään piristynyt, on varsinkin vasemmalta alettu hinkua “jakovaran” perään. Järki sanoo jokaisen kotitaloudessakin,
että hyvinä aikoina laitetaan rahaa säästöön, jos suinkin pystyy.

Vaikeammat ajat ovat aina edessä.

Erityisesti nyt Suomella on aivan riittävästi tekemistä oman talouden jaloilleen saamisessa. Ja kun Suomi EU:n uudet tukipaketit taas yhteisvastuun nimissä hyväksyy, otamme velkaa velan päälle tämänkin lystin rahoittaaksemme. Jos jokin täysin maailman menoa tuntematon järkiolento asiasta kuulisi, olisi hulluus varmasti touhua kuvaavista sanoista lievimmästä päästä. Mieleen muistuvat SDP:n Urpilaisen Kreikan lainojen vakuudet (vai takuudet, ministeri ei tuolloin itsekään oikein tiennyt). Näiden piti suorastaan tuottaa Suomelle rahaa korkotuloina. Eipä ole näistäkään rahoista paljon kuulunut ja syykin on selvä, mitään tuottoa ei ole saatu eikä saada.

Suomi siis ottaa velkaa kiihtyvällä tahdilla. Mikäli raha käytettäisiin omien kansalaisten ja yritysten tukemiseen, olisi se tässä tilanteessa jopa hyväksyttävää. Näin ei kuitenkaan ole. Maksamme myös edelleen miljardin vuodessa tuottamatonta ja vastaanottavien maiden kannalta haitallista kehitysapua. Taaskaan miljardi euroa ei ehkä kuulosta kovin suurelta summalta, 1 hassu miljardi sinne tänne, sanoo vasemmistohallitus. Se on kuitenkin 3 miljoonaa euroa joka ikinen päivä, arkena ja pyhänä.

Ei ihan vähän kuitenkaan yhteistä rahaa turhuuden roviolle.