Maamme mielletään liian usein sekä edustajiensa, että pääkaupunkiseudulle keskittyneen valtakunnallisen median toimesta käsittävän vain Kehä III sisäpuolisen alueen. Lisätään tähän suurimmat kasvukeskukset Turku, Tampere ja varauksin Oulun seutu niin siinäpä se Suomi monen mielestä on. Kun painopiste julkisessa keskustelussa on kaupunkikeskeinen ohjaa se myös päätöksentekoa näiden ehdoilla. Näin ei saa, eikä tarvitse olla.

Maataloustuotannon ja kotimaisen elintarviketeollisuuden edellytysten turvaaminen on erittäin tärkeää koko Suomen kehittämisen ja elinvoiman kannalta. Luulisi, ettei tästä pitäisi edes puhua, onhan pääministeripuolue ollut koko kuluneen vaalikauden se, jonka perusajatus kai on juurikin tämä. Taitaa vain olla niin, että cityliberaalit ajatukset ja hallituskumppani ovat jyränneet nuo perinteiset arvot.

Tilakokojen kasvu on huolen aihe muun muassa huoltovarmuuden näkökulmasta. Kun yksi iso yksikkö syystä tai toisesta ei putoaa tuotannosta pois voi sen korvaaminen olla pitkäkestoista ja vaikeaa. Vaikka tilakoot ovatkin kasvaneet, on maassamme edelleen noin 50 000 maatilaa, joista yli 80 prosenttia on perhetiloja. Omistuspohjan soisi tällaisena myös pysyvän ja tätä valtiovalta voi toimillaan ohjata. Näin saadaan pidettyä myös pienemmät paikkakunnat asuttuina ja palvelut turvattua.

Liikkuminen ruuhka-Suomen ulkopuolella on hieman toisenlaista kuin isoissa kaupungeissa. Julkista liikennettä saa odottaa pakkasessa aivan turhaan – oma auto on liikkumisen elinehto. Siksi onkin turhauttavaa kuunnella etenkin kaupunkilaisen vihervasemmiston ajatuksia autoilun kulujen lisäämisestä ja polttomoottorien korvaamisesta sähköautoilla jopa kymmenessä vuodessa. Tämän ilmeisesti pitäisi olla ratkaisu ilmaston muuttumiseen?

Helsingissä kyllä aurataan pyöräteitä ja sulatetaan niitä kemikaalein, vaikka käyttö on vähäistä. Ei taida sähkötraktori olla kuitenkaan lunta poistamassa ja kaupunkien lämmitys pitkälti fossiilisten, saastuttavien vaihtoehtojen varassa. Kivihiili palaa edelleen kaukolämpöä tuotettaessa, mikä ei muun ohessa voi olla ilmanlaadulle hyväksi. Tekemistä siis riittäisi kaupungeissa itsessään ilman syrjäseutujen liikkumisen vaikeuttamista.

Asutuksen keskittyminen kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin tulee varmasti jatkumaan myös tulevaisuudessa. Tässä kehityksessä ei saa unohtaa pitää huolta myös maaseudun elinvoiman turvaamisesta. Tiedän, että tämä kuulostaa kliseiseltä ehdokkaan puheelta ja onkin totta, että äänestäjän oikeusturva on vaalien välillä koetuksella, kun ei äänestetty ehdokas voikaan tarpeellisia muutoksia viedä läpi. Siltikin ja juuri siksi on mahdollisimman monen äänestettävä ehdokasta, jonka ajatusmaailma on lähimpänä omia arvoja ja tavoitteita. Edustuksellinen demokratia toimii juuri näin.