Aina kun mahdollista, pyrin suosimaan paikallisia liikkeitä ja palveluja. Monesti olisi mahdollista saada jokin tuote esimerkiksi verkkokaupasta hieman halvemmalla, mutta ostokseen paikallisesti voi yhdistää liikuntaa pyöräilemällä tai kävellen ja saa erikoisliikkeen asiantuntijan palvelut ja yleensä mielenkiintoisen keskustelun aikaiseksi. Näissä keskusteluissa on tullut selväksi, että paikallisilla pienyrityksilla ja erikoislikkeillä on kova huoli tulevasta – siitä miten selvitä, kun jo nyt mennään lähes plusmiinus-nollalla.

Alati kasvavat liiketoiminnan kulut, sähköt, vuokrat, verot, byrokratia ja palkkakustannukset sivukuluineen syövät nopeasti sen, mikä kassaan kilahtaa. Käteen ei jää kuin sen verran, että pystyy maksamaan välttämättömät elinkustannukset ja pitämään liikkeen auki.

Tämän voi myös nähdä kävelemällä lähes minkä tahansa kunnan tai kaupungin keskustan ympäristössä muutaman sadan metrin säteellä olevat kadut läpi. Aivan liian moni kivijalkapuoti on lopettanut, tilalla on kolmannen sektorin, esimerkiksi yhdistysten, toimipiste tai tyhjä liiketila.

Mitä voimme kaikki yhdessä kuluttajina ja kuntien hallinto erityisesti asialle tehdä?

Kun olemme hankkimassa jotakin muuta, kuin mitä päivittäistavaraliikkeistä ja tavarataloista löytyy, voimme ensin tarkistaa, olisiko sama tuote saatavissa paikallisesta erikoisliikkeestä. Vaikka tuote olisi hieman kalliimpi, saat henkilökohtaisen palvelun ja neuvonnan ja säästät luontoa ja bensakuluja. Lisäksi teet ympäristöteon verkkokauppaan verrattuna: suuri saastuttava konttialus jää lähtemättä maailman merille, kun riittävän moni näin toimii.

Kuntien hallinnon tasolla on syytä aina kun mahdollista suosia paikallista toimijaa. Tämän voi tehdä hankinnoissa, jotka jäävät hankintahinnaltaan alle kilpailutuksen kynnysarvon. Esimerkiksi kotikunnan mainosmateriaalit, opastekyltit ja infran ylläpidon pienhankinnat voidaan kohdentaa paikallista yrityselämää tukien. Tarvitessa, jos paikallisia yrityksiä on useampi, voidaan hankinta jakaa tai ainakin kierrättää toimijalta toiselle sopimuksen päättyessä. Myös tiestön suunnittelussa ja kaavoituksessa yleensäkin on syytä huomioida, että pienyritysten, kivijalkaliikkeiden, lähelle varataan parkkitilaa, muuten asiakas ajaa autollaan ohi.

Kuntien elinvoimasta, veto- ja pitotekijöistä puhuminen ja yrittäjien kiittäminen ei ole riittävä toimi. Lämmin käsi postilaatikosta ei täytä tilauskirjaa tai kassakonetta. Talvi on tulossa. Pahimmillaan sähkön hinta voi olla niin korkea, että yrittäjän on pakko sulkea liike kustannusten ylittäessä tuotot.

Käyttäkäämme siis yhdessä omia lähipalveluja ja autetaan itsellemme niiden säilyminen lähellä jatkossakin.

Pia Kuparinen, EK-vaaliehdokas, Hämeen vaalipiiri