Kuin taikaiskusta jokainen uskoo jääräpäisesti olevansa oikeassa. Keskustelulle, eriäville mielipiteille tai ihmisille väärillä mielipiteillä ei ole sijaa ”oikeassa olevien” maailmassa. Edellä mainitun asiantolan vallitessa tilanne on hankala ja räjähdysherkkäkin. Kuin lapsuuden ”suurissa hernepyssysodissa”: Kaikki kaikkia vastaan ja jos käy niin, että kaksi tai useampi ovat toistensa puolella, kaikki ovat heitä vastaan.

Ilmapiiri on kautta linjan ahdistava ja luonnollisestikin media tekee parhaansa jakolinjoja tehostaakseen. Ihmiset ovat aikoinaan saaneet aikaiseksi verrattain rakentaviakin keskusteluja hyvin vaikeista asioista, kuten maahanmuutosta, sosiaalipolitiikasta, EU:sta ja NATO:sta, mutta korona on selkeästikin aiheena liian vaikea. Yhteistä keskustelun ääripäille ei ole juuri muuta kuin ehdottomuus, eräitä uskonnollisia kultteja muistuttava, hieman psykoottinenkin usko omaan erinomaisuuteen ja myöskin ääripäiden kokema oikeutus toisen puolen, ääripään ja maltillisempienkin epäinhimillistämiseen, kunnian loukkaamiseen ja eri asemaan asettamiseen.

Hankala paikka on myöskin maltillisemmin asiaan suhtautuvilla. He ovat kuin ”limbossa”, eräänlaisessa välitilassa, jossa paine on helvetillinen molemmilta puolilta. Kenties suurempi synti kuin olla väärässä onkin pyrkiä ymmärtämään molempien puolien näkemystä tai ainakin niiden perusteluja. Ainakin seurauksien perusteella näin on. Eppu Normaalin klassikkokappaletta lainatakseni: ”Pioneereille olen faskisti ja faskisteille pioneeri ja kaikki pikkurunkkarit huutaa lokeroistaan: Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.”.

Muistavatko ihmiset, kun vain pari vuotta sitten keskusteltiin vakavasti siitä, minkä ikäisen lapsen terveystietoja vanhemmilla pitäisi olla oikeus tarkastella? Tietosuoja-asiat ja itsemääräämisoikeusasiat olivat todella pinnalla ja niitä pidettiin äärimmäisen tärkeinä. Jopa 12-vuotiaiden lasten vanhempien oikeutta tarkastella lastensa terveystietoja haluttiin ainakin rajoittaa jos ei poistaa kokonaan. Hullun kuuloista kun vertaa sitä nykypäivään, jossa ravintoloiden lihapääportsarit tarkastelevat ihmisten rokotetietoja mutta näin kauas on tultu ”normaaleista” ajoista.

Olenkin itse sitä mieltä, ettei korona, rokotteineen, passeineen, kaikkineen sinänsä ole kovinkaan vaikea asia mutta muutos on ollut liian nopea ja media on onnistunut tehtävässään, pelon evankeliuminsa levittämisessä tarpeeksi hyvin jotta näin vahvat jakolinjat ovat päässeet syntymään. Älkää hyökätkö mielestänne väärää mieltä olevan kimppuun, edes verbaalisesti ja muistakaa, että ihminen siellä on toisellakin puolella. Koronan alle on niputettu jos jonkinlaista oiretta nuhasta vatsakipuun ja muistihäiriöistä jalan katkeamiseen, mutta tietääkseni elukan tasolle taantuminen ei ole yksi koronan oireista, ei kummassakaan ääripäässä eikä varsinkaan tartunnan välttäneille.

Olemme koronan vuoksi kansakuntana ja ihmisinä luopuneet monista itse pystyttämistämme ihanteista, osittain valtiovallan päätöksillä ja osittain ihan itsenäisesti. Itsemääräämisoikeus, sanan- ja mielipiteen vapaus, läpäisemätön tietosuoja ja vaikkapa yhdenvertaisuus ovat kaikki lentämässä roskakoriin, kuten sanottua, osittain valtiovallan ja osittain aivan omasta aloitteestamme. Tuo varsin äärimmäinen kielikuva ”elukan tasolle taantuminen” ei ole kaukana todellisuudesta jos luovumme sivistysvaltion tunnusmerkeistä.

Toisaalta hyviä uutisia vasemmistolle ja vähemmistöille… Jos suvaitsemattomuuden määrä on aina vakio, ei tässä maassa ole enää tilaa rasismille tai vaikkapa seksuaalivähemmistöjen syrjinnälle. Vähemmistöt voivat huokaista helpotuksesta…