Olen monesti aiemminkin kirjoittanut kotimaisen puhtaan ruuan puolesta, sekä arvovalintana että huoltovarmuustekijänä. Edelleen maatalous vain etenee huolestuttavan huonoon suuntaan, entistä isommat maitotilat lopettavat kannattamattomina ja viljelijät jättävät touot tekemättä nousseiden polttoaine- ja lannoitekustannusten johdosta. Ja varsinkin itärajalla, tuhatpäisten hanhilaumojen syöttäminen ei ymmärrettävästi kiinnosta moniakaan viljelijöitä, ja pellot jäävät siksi kesannolle. Samaan aikaan -edelleen- kauppa ja elintarviketeollisuus pesevät käsiään ja pitävät maatalouden kannattamattomuuteen syyllisinä jokaista muuta kuin itseään. Elintarviketeollisuushan vaan palvelee kauppaa ja tuottajaa, ja kauppahan vain välittää kuluttajien viestiä teollisuuteen, eikä heillä ole mitään tekemistä tuottajahintojen kanssa. Tähän minulla olisi vain kolme kirjainta, VMP.

Kyse on tahdosta, ja ennen kaikkea katteista. Haluaako kauppa tai teollisuus tinkiä omista tuottovaatimuksistaan, ja ottaa vastuuta Suomen huoltovarmuudesta. Kauppa teettää omilla merkeillään tuottajan kannalta alihintaista ruokaa, ”tarjotakseen kuluttajalle edullisempia vaihtoehtoja”, ja teollisuus tuottaa niitä alle tuotantokustannusten, tai ainakin se osa revitään sitten tuottajahinnasta. Yksittäinen tuottaja ei pysty tässä taistelussa yksin mitään. Jos pystyttäisiin tekemään semmoinen lakko, että yhtään teuraseläintä ja yhtään litraa maitoa ei toimitettaisi elintarviketeollisuuteen, niin kauanko kestäisi, kun kaupalla ja teollisuudella alkaisi itku ja vaatimukset siitä, että tuottajat pakotetaan toimittamaan heille. Ja ainakin sopimussakot laukeaisivat. Tai muuten tuomme ulkomailta. Siittä vaan. Uskoisin (tai ainakin haluan uskoa), että siinä vaiheessa aika moni kuluttaja ajattelisi myös, että siittä vaan. On toki ihmisiä, joille ei ole mitään väliä mistä ruoka on tuotu, mutta enenevässä määrin on myös meitä, joille se on tärkeää. Puhumattakaan kriisitilanteista, joita edelleen tämän päivän Euroopassa voi syntyä yllättäen. Silloin, suomalainen ruoka on kirjaimellisesti meille elintärkeää. Suurin huoltovarmuustekijä pitkässä kriisitilanteessa. Tällä pitäisi olla joku arvo, kaikille. Myös kaupalle ja teollisuudelle. Ainakin näiden monien yritysten ensimmäisille asteille, joita omistivat paikalliset patruunat ja tehtailijat, oli paikallisuudella ja heidän toimintansa mahdollistajilla, tuottajilla, suurtakin suurempi merkitys. Jos ei se nykyisiltä omistajilta onnistu, niin määritelkööt sen arvon Suomen hallitus ja eduskunta, vaikka lainsäädännöllisin keinoin.

Toinen merkittävä tekijä huoltovarmuutemme kannalta, kumpuaa myös suomalaisesta maaperästä. Energia. Energiaa saamme turpeesta, sekä eri energiajakeista, joista suuri osa saadaan maasta ja metsistä. Niin, metsät. Viimeisimmän tiedon mukaan tuo EU-uusiutumaton luonnonvara – kun oikein vieraannut kauas todellisuudesta. Turpeesta on todettu monesta minua viisaammasta suusta, että se on huoltovarmuuden osalta Suomen energiantuotannossa merkittävin asia. Onneksi tässä on hieman otettu askelia takaisin päin vihreästä hulluudesta, mutta tuotantoa ei noin vain lyödä tulille ja saada entiselleen hetkessä. Jos jotain hyötyä järkyttävästä Ukrainan sodasta on, niin se auttaa meitä nyt väkisinkin luopumaan energiariippuvuussuhteesta naapurin rosvovaltioon. Polttoaineiden hinnat tulevat varmasti jäämään totuttua korkeammalle, mutta valtion täytyy pitää huoli, että bensiiniä ja dieseliä saadaan, ja varmuusvarastoissa sitä riittää kriisitilanteisiin. Kohonneet hinnat tulee kompensoida suomalaisille, erityisesti maatalous- ja kuljetusalan yrittäjille. Dieselvero tänä päivänä näillä pumppuhinnoilla, sekä myös todistetusti ympäristöystävällisyyden kannalta täysin perusteeton. Suomen kantaverkko on saatava takaisin suomalaisten omistukseen, ja myöskin vaihtoehtoisia energialähteitä kuten aurinko ja tuuli, on kehitettävä entisestään. Suomen johdon on tehtävä arvovalintoja, ja päätöksiä sen puolesta, että Suomen huoltovarmuus on ja pysyy riittävällä tasolla. Huoltovarmuutemme kumpuaa tästä maasta, eikä sitä voida kriisitilanteessa ostaa lisää noin vain. Arvovalinnoissa täytyy pitää Suomi, ja suomalainen ensin.