Eduskunnan sivistysvaliokunnan pj. Raija Vahasalo piti puheen äidinkielen opettajien liiton talvipäivillä Helsingissä. Puheessaan Vahasalo korosti lukiouudistusta, jota hän piti niin tärkeänä, että sen viivästyminen on poissa maamme (menestyksestä) menestymisestä, mutta Vahasalo ei kerro, millaista lukiota hän Suomeen haluaa.

Olen muutamasta Vahasalon esittämästä tavoitteesta samaa mieltä. Kannatan yleissivistyksen merkitystä, nykyistä tiiviinpää yhteistyötä korkeakoulujen kanssa ja myös opiskeluajan lyhentämiseen tulisi panostaa. Vahasalo ajaa hokemana, että ”lukiot tarvitsevat lisää valinnaisuutta”. Lukion uusi, vahvistettu tuntijako ei sinällään lisää valinnaisuutta vaan siinä pakollisten kurssien määrä (47-51) on säilytetty ennallaan. Lukion oppimäärä, 75 kurssia, säilyy sekin ennallaan. Ylioppilastutkinto elää asteittaisen, syksyllä 2016 alkavan sähköistymisen myötä niin ikään murroksen aikaa.

Totuus lienee kuitenkin se, että vastaisuudessakin opiskelijat pyrkivät opiskelemaan kirjoittamissaan aineissa mahdollisimman monta syventävää kurssia riippumatta siitä, tekevätkö he ylioppilaskokeen tietokoneella vai eivät. Syventävien kurssien määrä esim. neljässä kirjoitettavassa aineessa (ylioppilastutkinnon minimi) voi olla yhteenlaskettuna 15-18.

Lyhyellä laskutoimituksella voidaan todeta, että Vahasalon perään kuuluttama valinnaisuuden lisääminen on haastava yhtälö, jos samaan aikaan pyritään siihen tavoitteeseen, että lukiourakka saadaan päätökseen kolmessa vuodessa.

Oman käsitykseni mukaan yksi lukioiden ongelma on opetuksen pirstaleisuus, mikä stressaa opiskelijoita sekä opettajia ja on johtanut tason heikkenemiseen. Tämä johtuu osittain siitä, että kilpailutilanteessa lukiot eivät ole osanneet valita oleellista.

Lukiot kilpailevat runsailla kurssivaihtoehdoilla, joita opiskelijat luulevat jatkossa tarvitsevansa. Vain suurimmat lukiot voivat näitä vaihtoehtoja tarjota, mikä johtaa koko maan kannalta eriarvoisuuteen. Tulosten arvioinnin perusta ei ole koko maassa sama. Koulutuksellinen tasa-arvo ei toteudu. Lukion päästötodistus tai ylioppilastodistus ei nyt kerro totuutta nuoren taidoista ja osaamisesta, koska päästotodistukset eivät ole eri lukioiden välillä nykyisin vertailukelpoisia. Jatko-opiskeluja ja elämää varten nykyinen lukio on opiskelijalle turhauttava basaari ja ylläpitäjille liian kallis.

Käsitykseni mukaan lukioiden tulee tiivistää yhteistyötä opintojen sisällön osalta muun toisen asteen koulutuksen ja korkeakoulujen kanssa. Sama koskee hallintoa siten, että koulutuksen järjestäjiksi tulisivat kuntien lisäksi kuntayhtymät ja muut yhteisöt. Jatkossa ylläpitämisluvan saisivat vain lukiot tai eri toisen asteen koulujen yhdistelmät, joilla olisi mahdollisuuksia järjestää tasokkaita monipuolisia opintoja sekä riittävät taloudelliset resurssit. Uudet lukiot todennäköisesti olisivat opiskelijamäärältään nykyistä suurempia.

Lukio-opiskelijalle tulisi antaa suora väylä korkeakouluun tai yliopistoon, mitä tukevat lukiossa menestyksellä suoritetut valtakunnalliset kurssikokeet, joita järjestetään kurssikohtaisesti lukion aikana. Näin päästotodistukset saadaan yhteismitallisiksi. Nykyiset korkekoulujen ja yliopistojen pääsykokeet tulisi kuitenkin säilyttää yhtenä mahdollisuutena opiskeluun pääsylle.

Ylioppilastutkinto valkolakkeineen säilytettäisiin hienona perinteenä.

Pidän tärkeänä paneutua opinnoissa oleelliseen. Käsitykseni mukaan lukion opetussuunnitelma rakentuisi neljän pakollisen ainekokonaisuuden varaan. Nämä olisivat:

– äidinkieli (suomi, ruotsi tai saame sekä suomalaisuus kirjallisuuden ja kulttuurin kautta)

– kaksi pakollista vierasta kieltä opiskelijan valinnan ja oppilaitoksen tarjonnan mukaan (ruotsi ei ole vieras kieli)

– matemaattiset aineet ( matematiikan perusteet, tietotekniikka, fysiikka, kemia, ym.)

– yhteiskunnalliset aineet (historia ja suomalaisuus historian kautta, yhteiskunnan toiminta ja taloustieteen perusteet).

Edellisten lisäksi lukioissa voitaisiin opettaa vapaaehtoisena ja valinnaisena vaativia kursseja seuraavista aineista:

– luonnontieteelliset aineet ( biologia, maantiede ja ympäristökysymykset)

– elämäntieto (uskontotieto, filosofia ja psykologia)

– taideaineet (musiikki, kuvataiteet ja luovat käden taidot)

– liikunta ja terveystieto

– vieraat kielet

– laaja matematiikka

– erityistä lukion osaamisen ja hakemuksen mukaan

Lukion uudella tuntijaolla tuskin on suurtakaan merkitystä ”ruohonjuuritason” toimintaan ja näin ollen lukiouudistuksen yhteydessä sen merkitys on lähinnä kosmeettinen. Suurempi merkitys on sillä, miten tavoitteeksi asetetut, entistä suuremmat yksiköt saadaan toimimaan tehokkaasti ja samalla opetuksen kannalta laadukkaasti. Lukio-opetuksen järjestämiseen liittyvät hakemukset tulevat ajankohtaisiksi vuoden 2017 alussa.

Lukiot voisivat jatkossakin erikoistua lähinnä vapaaehtoisten opintosisältöjen perusteella.

Tällä olisi merkitystä opiskelijan elämänuran ja jatko-opiskelujen kannalta. Tällöin esim. musiikkilukion opiskelija voisi jatkaa Sibelius akatemiaan tai liikuntalukion opiskelija vaativaan liikunnan opiskeluun. Merkittävää olisi byrokratian vähentyminen ja opintojen sujuvuus ilman välivuosia. Opiskelijaa ohjattaisiin lukiossa uravalintaan opintojen ohjauksella. Joiltakin osin pitäisi muuttaa myös nykyistä lukiolakia, mutta siitähän tässä on kysymys.

Tässä pohjaa lukiouudistukselle, jota pidän tarpeellisena ja josta olen valmis keskustelemaan.

Pekka M. Sinisalo (PS)

eduskuntavaaliehdokas, Uusimaa