Perparim Hetamaj, kuka tai mikä se on? Suomi voitti joskus kaksi jalkapallon EM-karsintaottelua peräjälkeen, ei tapahdu muuten usein. Kuka olikaan johdattamassa Suomea voittoon ja huudatti katsomoa – keskikentällä uurtava Kosovon pakolainen, Perparim Hetamaj! Perparin oli 5-vuotias tullessaan Suomeen sotaa pakoon.

Pakolaisuutisoinnissa on sekoittunut elintasopakolaisuus ja pakeneminen henkensä edestä. Olen itse läheltä seurannut ja todistanut kuinka ensin pelotellaan ja heitetään kaikki kodinkoneet kotipihaan ja ammutaan konetuliaseiden sarjoilla läpi: ”Joko lähdette!” Jos ei lähde, ammutaan panssarivaunutykillä talon kyljestä sisään tai räjäytetään telamiina olohuoneen lattialla ja kysytään uudestaan: ”Joko lähdette!!”. Seuraava vaihtoehto pakottaa hyvin voineen perheen pakoon koko maasta.

Keskustelu velloo asiattomasti ja asiantuntemattomasti. Ei ymmärretä, että toiset pakenevat henkensä edestä, jopa kävellen tuhansia kilometrejä. Suomalaisen mielestä pakolaisella ei voi olla rahaakaan, vaan hänen on tultava köyhänä, likaisena ja alasti. Miten sotapakolaisella on varaa käydä kaupassa? Ei se vaan käy. On totta, että omassa pesässämmekin on korjaamista ja elintasopakolaisuuteen suhtaudun itsekin erittäin nuivasti. Syyrian perheiden kohdalla on kyse aidosta kuoleman pelosta ja toisaalta elämän halusta. Kuinka sinä toimisit lastesi kanssa, jos menettäisit aivan kaiken ja henkikultakin olisi aidosti uhattuna?

Meillä suomalaisilla suurin ongelma tuntuu olevan älypuhelimen akun lataus. Äly ja puhelin ovat siirtyneet samaan paikkaan. Tunneälyä ja ymmärrystä ei tunnu löytyvän sieltä puhelimestakaan, vaikka kuinka sotadokumentteja selaisi. Äly takaisin sinne minne se kuuluukin. Julma sota Syyriassa on todellinen miljoonille. Meillä, viiden miljoonan kesken, murehditaan sitä että vapaita viedään pois ja joudutaan töihin. Kehdataanko mennä jopa lakkoon?

Annetaan edes lapsillemme mahdollisuus empatiaan ja kannustetaan ymmärtämään erilaisia asioita. Toisia ja erilaisuutta pitää kunnioittaa. Omia mielipiteitä pitää olla ja kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Vellovassa pakolaiskeskustelussa ei ole niinkään kyse rasismista vaan ymmärtämättömyydestä ja tietämättömyydestä. Rasismiinkin vedotaan aivan liian helposti. Oli miten oli, hädässä olevaa pitää aina auttaa.

Olen ollut, Nato- ja YK-operaatioissa, todistamassa vihaa Bosniassa, Makedoniassa ja Kosovossa. Väliin on usko eri kulttuureihin ja ihmisyyteen mennyt. Maailma ei ole ”matkaillessa” avartunut. Aina olen kuitenkin hädässä olevaa auttanut ja niin teen nytkin. Perparim on hyvä esimerkki ja heitä on Suomessa muitakin. Urjalakin voisi toimia esimerkillisesti, erottaa sen puhelimen ja älyn.