Venäjästä on tehty astalo suomalaiseen sisäpoliittiseen keskusteluun. Ihminen, joka levittää tiedostamattaan propagandaa, jonka taustoja ja merkitystä ei itsekään ymmärrä, on ”hyväuskoinen ja hyödyllinen idiootti”. Hyväuskoisen idiootin lanseerasi ilmeisesti Lenin – kuinka sattuikaan. Hyödyllinen idiootti uskoo toimivansa moraalisesti oikein, vaikka tosiasiassa hänet on vain saatu houkuteltua kehumaan ja ylläpitämään huonon hallinnon korruptoitunutta politiikkaa ja valtarakenteita. ”Venäjä-astaloinnissa” tämä tarkoittaa esimerkiksi venäjäpakotteiden vastustamista ja Nato-vastaisuutta.

Minä karsastan venäjäpakotteita ja olen kohtuullisen Nato-vastainen. Joudun kysymään itseltäni, että olenko hyödyllinen idiootti, vai asiaa laajemmin tarkasteleva ja ymmärtävä kansalainen. Onko tämä toinen henkilö, joka kertoo minun olevan hyödyllinen idiootti, itse se hyödyllinen idiootti. Venäjää myönteisemmin tarkastelevia sanotaan myös vieraan vallan agenteiksi tai ryssien ystäväksi. Tällä kohtaa joudun kysymään, että kuinka suomalainen on saatu alentumaan näin alkukantaiseen ja suvaitsemattomaan keskusteluun, kun kyseessä on naapuri, jonka kanssa on yhteistä rajaa 1340 kilometriä. Maa, jonka kanssa pitäisi harjoittaa yhteistyötä, kauppaa ja turismia ilman, että tavoitteena on maailman pelastaminen.

Natosta keskusteleminen on surkuhupaisaa ja kapeakatseista. Poliitikot lanseeraavat termejä; natoikkuna, nato-ovi, nato-optio. Kaukana Ukrainassa tapahtuvan kriisin myötä on jälleen valjastettu media ja sisäpolitiikka mukaan natokeskusteluun. Pääsääntöisesti Natoa vastustavia haukutaan edellä kuvatuilla termeillä ja paljon muullakin, jopa petturiksi. Media koettaa toistuvasti löytää tilastolukuja, jotka osoittavat kansan olevan Naton takana. Nyt tuntuu osa kansasta pelkäävän suursotaa. Miksi? Miksi media ja poliitikot rakentavat pelkomielialaa ja vasta kun on väki peloteltu sekopäiseksi koronalla.

Voi olla hyödyllinen idiootti niin monessa. Kaikessa kansallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa on karattu etäälle arkimaailmasta. Ukraina-keskustelu on yksi esimerkki. Jos olet skeptinen ilmastoasioiden ja ilmastoon vaikuttavien tekijöiden suhteen, olet jälleen hyödyllinen idiootti. Ajatelkaa, että talousarviosta käytetään nimitystä ilmastobudjetti. Ilmastobudjettitermin myötä saadaan luotua vähintäänkin mielikuva siitä, että koko valtion talousarvio laitetaan palvelemaan idioottimaisesti vain yhtä tavoitetta, eli koko maapallon ilmaston pelastamista. Jos olet eri mieltä kuin ilmastoöyhötykseen valjastettu norjalainen tyttö, olet jälleen hyödyllinen idiootti. Minustapa tuntuu, että Suomi on hyödyllinen idiootti ajaessaan Euroopan Unionin politiikkaa käytännössä ilman omia intressejä ja EU on puolestaan hyödyllinen idiootti ajaessaan yksipuolisesti USA:n sotilastiedustelun ohjaamia tavoitteita.

-murikka-