Koko Suomi on monin tavoin sekaisin, alennustilassa, ja ministerien naamarisotku on vain yksi polku osoituksena siitä. Huoltovarmuuskeskus on surullinen osoitus hyväpalkkaisista poliittisista johtajanimityksistä. Huoltovarmuuskeskuksessa on noin 30 johtaja-tittelillä kuorrutettua korkeakoulututkinnon suorittanutta. Lisäksi kymmenkunta ”työmiestä”. Utaretutkija Nerg on muista yhteyksistä hyvä esimerkki poliittisesta nimityskulttuurista, josta ei seuraa kuin ongelmia ja valtavia kustannuksia. Nyt keskusta ajaa Nergiä johtavaan virkaan valtion taloushallinnossa. Voi hyvää päivää.

Naamarisotkun keskiössä rypevältä Huoltovarmuuskeskukselta puuttuu täysin johtamisen ja johtopäätösten tekemisen kyky, josta seuraa ennakointikyvyn puute. Ennakoinnin tulisi olla HVK:n kekeinen johtotähti. Laitos ei kuitenkaan sairaalloisen rakenteensa vuoksi kykene reagoimaan johtamista ja muuntautumista vaativiin tilanteisiin. Nykyisen HVK:n kaltainen organisaatio toimisi, ehkä, tutkimusorganisaationa. Armeijassa tuollainen rakenne olisi tuomittu häviämään ja armeijahan hoitaa kriisitilanteita. HVK = 30 + 10 ja Armeija = 10 + 30. Tilanteen voisi pelastaa vain osaava valtiollinen johto, jota tähän tilanteeseen ei ollut.

Myyntitykki Sarmaste osoittaa myös HVK:n asiantuntijuuden ja osaamisen valtaisan vajeen. HVK onkin ryhtynyt sekoilun jälkimainingeissa lisärekrytointeihin ja etsii hankintaosaamiseensa kahta lisähenkilöä. Ovatkohan johtajia titteliltään? Itseäni hävetti suomalainen osaaminen, kun Sarmaste esitteli mediassa, kuinka yksinkertaisesti naamarihankinnat etenivät HVK:n kanssa. Ei ollut edes suhteita, riitti kun plarasi puhelinnumeroja netissä ja kilautti. Sarmaste toimi, kuten osaava myyntitykki ja HVK tarttui piikkilankaan. Yksi mies teki minuuteissa työnsä, mitä ei HVK saanut aikaan kuukausissa. Rahat olivat Sarmasteen tilillä ja rahtikone ilmassa, ennen kuin muste sopparissa kuivui. Toisesta suunnasta lennätettiin Bentleytä.

Vika ei ole Sarmasteen, vika on ensisijaisesti poliittisen johdon ja toissijaisesti HVK:n. HVK:n johto ensimmäinen teloitettu, joskin ei pääsyyllinen. Tästä seuraa nyt yhteiskunnan ajojahti, jonka maalina on Sarmaste. Päättäjät ja kätyrinsä eivät lepää ennen kuin myyntitykki saadaan syylliseksi ja poliitikot saavat Pilatuslaisen käsienpesun. Kustannuksia ja keinoja ei Sarmasteen vainossa kaihdeta ja asiat järjestetään näyttämään Sarmasteelle raskauttavilta. Tämä ei ole puolustuspuhe Sarmasteelle, sen sijaan tämä on vihjaus valtiollisen diktatuurin olemassaolosta ja poliittisen kulttuurin ,kaiken mädättävästä, korruptiosta.