Meidän suomalaisten on helpompi ymmärtää yksi meille oleellisen tärkeä asia siten, että tarkastelemme ensin tässä lyhyesti naapurimaatamme Venäjää.

Monesti ihmetellään Venäjän kohdalla vaikkapa sitä, että miksi siellä monissa paikoissa tiet, sillat, sairaalat ja infrastruktuuri yleensä on huonossa kunnossa ja asialle ei tehdä mitään. Samoin ihmetellään miksi Venäjän hyvin koulutettu kansa on kuitenkin suhteellisen köyhää vaikka maa on luonnonvaroiltaan loppumattoman rikas ja tiedekin korkealaatuista.

Tähän on tietysti moniakin syitä, mutta yksi keskeinen syy on se, että Venäjä on aina ollut valtio, joka on pohjimmiltaan suunniteltu ja rakennettu suurvaltapolitiikkaa ja siinä pärjäämistä varten. Kaikki on lopulta Venäjällä tälle prioriteetille alisteista, jos siellä joudutaan laittamaan asioita vastakkain.

Venäjällä valtio ei siis ole lähtökohtaisesti olemassa kansaa varten, vaan kansa on siellä aina ollut olemassa enemmänkin valtiota ja sen päämääriä varten. Tämän lisäksi Venäjällä myös talous on aina viimekädessä alisteinen vallalle; samoin valtion resurssien käytössä valta- ja suurvaltapoliittiset syyt ovat prioriteetti, jos vaa`an toisella puolella on kansan elintason nostaminen tai vaikkapa infrastruktuurin parantaminen.

Venäjän valtion työkalupakkiin on myös aina kuulunut tehokas tiedustelu ja vakoilukoneisto, jonka yksi päätarkoitus on pitää maan sisäinen nokkimajärjestys voimassa; eli varmistaa se että kansa pysyy valtiolle alisteisena ja on olemassa valtion päämääriä varten eikä päinvastoin.

Tämä Venäjän valtajärjestelmä ja sen toiminta voi näyttää monessa kohtaa hyvin tehottomalta ja järjenvastaiselta, jos tarkastelija ei ymmärrä sitä mihin tarkoitukseen koneisto on suunniteltu.

Mutta lopulta Venäjän järjestelmä on puutteistaan huolimatta monella tapaa tehokas ja käyttökelpoinen juuri siinä mihin se on pääasiassa suunniteltu, eli suurvaltapolitiikassa pärjäämiseen. Mutta se hinta mikä tästä tehokkuudesta maksetaan yhteiskunnan eri alueilla on raskas.

Mutta miten tämä järjestelmä vertautui itsenäiseen Suomeen? Kaikki oli päinvastoin.

Entä miten tämä liittyy EU-Suomeen? Hyvinkin paljon.

Suomi vs EU-Suomi

Lyhyesti kerrottuna itsenäinen Suomi oli valtio, joka oli olemassa sen kansalaisia, eli meitä suomalaisia varten.

Meillä oli oman demokratiamme turvaava perustuslaki, jonka mukaan valta kuului Suomessa kansalle. Meillä oli oma valuutta ja ”kansalliseksi kapitalismiksi” kutsuttu talousjärjestelmä, jonka avulla maa vaurastui ja tätä vaurautta jaettiin tasaisesti.

Talousjärjestelmämme tuottamia resursseja käytettiin Suomen kansan elämänlaadun ja elintason kohentamiseen. Talous oli siis itsenäisessä Suomessa suunniteltu palvelemaan kansalaisten tarpeita.

Meillä oli myös kyky luoda itsenäisesti suhteita muihin maihin ja pystyimme ajamaan kansainvälisessä politiikassa omaa kansallista etuamme. Suomalaisilla oli siis oma valtio, joka oli suomalaisten ikioma edunvalvontakoneisto maailmassa.

Mutta kaikki tämä käännettiin siinä samassa päälaelleen kun meidät vietiin EU:hun; suomalaiset muutettiin rakennusaineeksi EU:n suurvalta- ja liittovaltioprojektille, jossa meillä ei enää ole omaa etuamme palvelevaa itsenäistä valtiota eikä kansallista talousjärjestelmää.

Meidät alennettiin poliitikkojen toimesta kertaheitolla kansalaisista alamaisiksi tähän EU-systeemiin, joka pyrkii rakentamaan samanlaista valtajärjestelmää kuin Venäjällä on.

EU:n myötä oman perustuslakimme yläpuolelle on tuotu EU:n oma ”perustuslaki”, eli Lissabonin sopimus, kuin pisteeksi iin päälle muistuttamaan uudesta alisteisesta osavaltion asemastamme.

Mistä tiedämme, että EU on suurvaltaprojekti?

Miksi EU-laajenee köyhiin maihin, jotka eivät täytä sen jäsenyydelle asetettuja kriteerejä? Miksi EU ei välitä, että euro ei ole taloudellisesti järkevä projekti? Miksi EU jatkuvasti rikkoo omia sääntöjään ja sopimuksiaan edistääkseen liittovaltiota? Miksi poliitikot vievät kaikin keinoin projektiaan eteenpäin vaikka se aiheuttaa omassa maassa kurjuutta kansalle?

Tämä kaikki johtuu siitä, että aivan samoin kuin Venäjällä, myös EU:ssa aivan kaikki on lopulta alisteista vallan kasvattamiselle; EU on poliitikkojen oma suurvaltaprojekti, jolle talous ja ihmisten hyvinvointi ovat toissijaisia asioita.

EU on systeemi, jolla poliitikot pyrkivät keskittämään jäsenmaiden yhteenlaskettua valtaa Brysseliin, jotta he voisivat käyttää sitä kohdistetusti suurvaltapolitiikassa. Samoin se on valtajärjestelmä, joka suurvaltojen tapaan haluaa laajentaa aluettaan tilaisuuden saadessaan siinäkin tapauksessa, että se ei olisi taloudellisesti järkevää.

Syy miksi otin alussa esiin Venäjän on se, että meidän suomalaisten on helpompi ymmärtää tämän EU-järjestelmän vahingollisuus ja vaarallisuus aasinsillalla Venäjän kautta, koska meillä on tapana olla hyvin kriittisiä Venäjää kohtaan, mutta ikävä kyllä täysin sinisilmäisiä EU:n systeemin ja valtapyrkimyksien suhteen.

Miten tämä valtajärjestelmä näkyy jo EU-Suomessa?

EU-Suomessa me näemme helposti valtapolitiikan ensisijaisuuden päättäjien tehdessä valintoja. Kun on kysymys Suomen kansan välttämättömistä tarpeista, niin resursseja ei löydy; rahaa ei ole teiden korjaamiseen, vanhustenhoivaan, terveydenhuoltoon jne, mutta EU:n tarpeisiin rahaa riittää aina kun käsky käy.

Olemme valmiita maksamaan velalla muiden maiden velkoja silmääkään räpäyttämättä, jotta EU:ta ja euroa voidaaan pitää pystyssä ja EU:n valtaa kasvattaa. Tässä näemme, että poliitikot veivät Suomen mukaan rakentamaan ja kustantamaan samanlaista järjestelmää EU:n myötä kuin Venäjällä on.

Kun tämän keskeisen asian ymmärtää EU-Suomesta, niin enää ei tarvitse ihmetellä miksi rahaa riittää EU:n tarpeisiin ja esim. Italian sekä muiden maiden velkojen maksuun. Kysymys on vallan logiikasta; sen säilyttämisestä, keskittämisestä ja kasvattamisesta.

Siksi tännekin ollaan jo EU:n myötä vauhdilla puuhaamassa ”vihapuhetta” estävää politrukkimaista kyttäyssysteemiä; valtakoneistoa vastaan kohdistettua kritiikkiä saadaan sen avulla vaiennettua ja estettyä. Päälaelleen käännetty nokkimisjärjestys vallan ja kansan välillä halutaan säilyttää kaikin keinoin aivan samoin kuin Venäjällä.

Eli lopulta tämän ”politrukkisysteemin” tarkoitus on se, että valtasysteemi yrittää estää kansan mahdollisuudet nousta alamaisten asemasta takaisin kansalaisiksi.

Kansalaisia vai alamaisia?

Kysymys on siis siitä, että haluammeko olla kansana mukana rakentamassa ja kustantamassa järjestelmää, joka on alistamassa meitä EU:n suurvaltapoliittisten päämäärien välineeksi.

Täytyy muistaa, että EU ei edes ole kansan tarpeista lähtöisin, vaan se on poliitikkojen oma unelma, jonka avulla he haluavat taas harjoittaa ikiaikaista ja suunnattoman kallista lempiharrastustaan, eli suurvaltapolitiikkaa. Tämän harrastuksen hinnan maksamme me kansalaiset sekä taloudellisesti, että menettämällä sen myötä myös vapauksiamme sekä kantamalla alusmaana niskassamme alati kasvavia turvallisuuspoliittisia riskejä.

Meidän velvollisuutemme Suomen kansalaisina on, että puolustamme oman maamme kansanvaltaa ja perustuslakia. Emme saa antaa EU:n rakentaa kaikessa hiljaisuudessa keskuutemme vastaavaa valtasysteemiä kuin Venäjällä on, joka asettaa talouden ja ihmisten tarpeet toissijaiseen asemaan vallan suhteen.

Ja ne ketkä sanovat, että EU:ssa on pysyttävä Venäjän takia, ovat siis itse EU:n mukana tuomassa tätä samantyyppistä järjestelmää tänne Suomeen keittiön kautta. Jotkut näistä ihmisistä ehkä todella kokevat puolustavansa demokratiaa ja itsenäisyyttä, mutta tosiasiassa ovat tuhoamassa molempia.

Mutta lopulta meillä suomalaisilla on siis edessämme yksinkertainen valinta; haluammeko olla kansalaisia, joilla on oma kansallisvaltio, joka on olemassa meidän omia tarpeitamme varten?

Vai haluammeko alentua alamaisiksi EU:n valtajärjestelmälle, jossa poliitikot tekevät alamaisillaan mitä parhaakseen katsovat?

Kuntavaaliehdokas, Lahti