On kaunista ajatella, että suomalainen saisi enää vapaasti valita paikan missä elää tai tehdä työtä. Konkreettisimmillaan vapauden kaventuminen näkyy haja-asutusalueilla ja maaseudulla. Ainoastaan kohtuullisen elämän vaatimattomat vaatimuksetkaan eivät enää tahdo riittää, kun asuminen, eläminen ja liikkuminen tehdään poliittisilla päätöksillä kalliiksi ja mahdottomaksi. Monikaan päättäjä ei näytä miettivän realistisesti, mitä tarkoittaa, kun maaseutu tyhjenee tai kun tilat ja työpaikat katoavat. Samalla odotetaan, että pellot kasvavat lähiruokaa, kotimaista lihaa on tarjolla, viljaa on puuroihin, teollisuudelle raaka-aineita, energialle ratkaisuja ja matkailu kukoistaa. Unohdetaan, kuinka paljon maaseutu ja haja-asutusalueet työllistävät ylläpitäen samalla Suomen huoltovarmuutta ja omavaraisuutta kriisit huomioiden.

Suomalaisten pitäisi olla ylpeitä kansallisesta aarteestaan maaseudusta, jonka takia voimme vielä nauttia puhtaasta ruuasta. Kotimaisen maataloustuotannon pitäisi olla ruokajärjestelmämme perusta. Poliittiset teot eivät vastaa puheita. Maatilojen alasajo on vauhdissa. 1100 lypsykarjatilaa lopettaa vuoteen 2020 mennessä. Maatiloilla kärsitään turvattomuudesta ja tulevaisuuden epävarmuudesta. Ajaudutaan yhä suurempiin tiloihin. Byrokratiaa ja väsymistä. Maatalouden kriisiin on vastattava valtiollisella tahtotilalla hoitaa asia kuntoon. Maataloudesta saatava tulo on voitava jakaa oikeudenmukaisemmin niin, että alkutuottaja ei jää palkatta. Maataloustoimijoiden jaksamisesta on huolehdittava ja mahdollisuus lomittajaan tulee olla aidosti.

Arjen kohonneet elinkustannukset koskevat kaikkia. Kansalaisia tulee kohdalla tasa-arvoisesti asumisen paikasta riippumatta. Asuminen, lämmityskulut, sähkönsiirto ja liikkuminen ovat jo valmiiksi kallista maassa, jossa on pitkät etäisyydet ja kylmiä vuodenaikoja. Liikennepolitiikassa pitää huomioida mahdollisuudet kohtuullisiin liikkumisenkustannuksiin ja elinkeinopolitiikan tukemiseen, myös maalla. Viimeisimmät puheet autokannan muuttamisesta sähköautoiksi pikavauhdilla ja sekoitevelvoitteet EU:n tiukimmalla kansallisella tavoitteella, koettelevat kohtuuttomasti pieni- ja keskituloisia, suomalaisia logistiikka- ja kuljetusalanyrityksiä, teollisuutta ja etenkin maaseudun ihmisiä. Liikkumisen ja liikenteen huomioiminen vaativat enemmän vaikutusten arviointia ja johdonmukaisia linjauksia sekä realismia ilmastokeskusteluihin. Suomalaista autoilijaa ei tule kurittaa yhtään enempää.

Suomea ei pidä sulkea. Suomi on puhdas maa ja huolehtinut ajallaan metsistään ja ilmastostaan. Tämän päivän keskusteluiden perusteella vaikuttaa siltä, että olemme laittamassa lappua Suomen luukulle, liputtamassa yritykset ja työpaikat maan ulkopuolelle ja turvautumaan tuontiin. Suomalaista teollisuutta ja työpaikkoja on suojeltava. Suomi ei saa asettaa suurempia päästötavoitteita kuin mitä muut EU-maat itselleen asettavat. Ilmastoasioiden varjolla ja pelottelulla ei saa kasvattaa uusia veronkeräysjärjestelmiä, jotka kasvattavat arjen elinkustannuksia. Suomalaisia ei voida laittaa maksamaan maailman ilmasto-ongelmaa yksinään, koska siihen meidän resurssimme eivät riitä. Meillä pitää olla ylpeyttä todeta, että olemme hoitaneet asiamme hyvin ja voimme tarjota tietoa, taitoa, teknologiaa sekä osaamista muille. Osaamme suojella luontoa ja ilmastoa. Meidän tehtävämme on olla painokkaammin kansainvälisillä kentillä näitä kouluttamassa, ohjaamassa ja hoitamassa, mutta ei sulkemassa omaa maatamme mahdottomilla tavoitteilla.