Luoko valtiovalta ja media tarkoituksella vastakkainasettelua ja väkivaltaa sallimalla punavihervasemmiston riehumisen ja häiriköinnin? Onko taustalla tarkoitus saada voimaan lakeja, joilla voidaan tukkia maahanmuuttokriittisten suut ja pelotella hallitusta arvostelevat kansalaiset?

Valtiovallan passiivinen suhtautuminen väkivaltaan on luonut tilanteen, jossa rauhallisesti ja pykälien mukaan käyttäytyvät maahanmuuttokriittiset tahot ovat vapaata riistaa häiriköiden ja median kynsissä. Perinteisessä mediassa realistien viesti sotketaan ja vääristellään, eikä mielenosoituksissakaan turvata heidän perustuslaillisia oikeuksiaan.

Holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevissa mielenosoituksissa toistuu aina sama kaava: järjestäjät ilmoittavat poliisille tapahtumasta, jotta tilaisuus sujuisi häiriöttömästi. Poliisi saapuu paikalle, mutta ei puutu häirintään, vaikka keinoja olisi. Myönteisenä poikkeuksena oli 612-tapahtuma, jossa virkavalta sai hoitaa heille kuuluvan suojelutehtävän. Poliisilla on osaaminen ja resurssit, mutta valta puuttuu. Miksi?

Mielenosoitusten järjestäjillä ei ole mitään ilmoituspakkoa, sillä sananvapaus ja oikeus järjestää mielenosoituksia ilman ennakkoilmoitusta ovat Suomen perustuslain peruspilareita. Järjestäjät ovat kuitenkin valinneet linjakseen ilmoittaa tapahtumista, jotta poliisi saisi tilaisuuden suojata perustuslaillisten oikeuksien toteutumista.

Tampere 2.10.2015

Hyviä esimerkkejä mielenosoittajien ja viranomaisten erilaisista toimintamalleista löytyy mm. Tampereelta; kun Rajat kiinni -tapahtuman osallistuja pahoinpideltiin ja ryöstettiin poliisien silmien alla, asian selvittäminen ei meinannut käynnistyä edes uhrin aktiivisella avustuksella, vaikka kysymyksessä oli viralliselle syyttäjälle kuuluva rikos. Poliisi antoi vastamielenosoittajien vapaasti myös metelöidä ja muuten häiritä tilaisuutta.

Kaksi viikkoa myöhemmin sodan kauhuja läpi turvallisen Euroopan Tampereelle turvaan paenneet ”kaikkein hädänalaisimmat lapsoset” pitivät oman mielenilmaisunsa Tampereella. Heidän viestiään ei häiritty yhdelläkään huudolla.

Vuosaari 10.9.2016

Poliisi joutui pidättämään yhden mielenosoittajien joukkoon soluttautuneen vihannesten heittelijän. Häiritsijöiden pääjoukko pidettiin kuitenkin kauempana, mutta he saivat metelöidä vapaasti mm. kovaäänisen avulla. Kysyin kahdeltakin poliisilta, eikö asiaan pitäisi puuttua? Heidän mielestään rähinöitsijöillä oli oikeus olla poliisin osoittamalla paikalla, mikä pitäneekin paikkansa, mutta miksi heidän annettiin häiritä toisten mielenosoitusta? Siihen poliisien vastaus oli: ”valittakaa esimiehille”. Näyttääkin siltä, että poliisijohto on ohjeistettu sallimaan maahanmuuttokriittisten mielenosoitusten häirintä.

Verta käsissä

Aikaisemmissa tilaisuuksissa poliisit eivät ole puuttuneet edes rähinöitsijöiden nyrkiniskuihin tai kovaäänisellä lyömisiin. Juuri puuttumattomuus ruokkii väkivaltaa. Kun rikollinen huomaa, että teolla ei ole seurauksia, hän jatkaa toimintaansa ja rohkaisee muitakin rikkomaan lakeja. Poliisilla ja poliittisella johdolla on verta käsissään. Ei riitä, että maahan haalitaan taistelukuntoisia ja -haluisia sotilaita, sen lisäksi sallitaan menettelyä vastustavien kansalaisten laillisten mielenilmaisujen häirintä.

Astuiko Jimi Karttunen Elielinaukiolla Helsingissä median ja poliitikkojen asettamaan ansaan? Ehdottomaan väkivallattomuuteen sitoutuneita maahanmuuttokriittisiä on tähän mennessä voinut melko vapaasti heitellä kivillä ja pulloilla, syljeskellä ja muutenkin kiusata. Karttunen saattoi ajatella, että hänelle käännetään tälläkin kerralla toinen poski. Mutta nyt oli eri porukka vastassa, ja jälki sen mukaista.

Punamustavihreät ääriliikkeet saavat vapaasti häiriköidä ja rähinöidä poliittisen johdon suojelemina. Ihmisten ja rakennusten lisäksi myös hevoset ovat joutuneet rähinöitsijöiden raivon kohteeksi. Kivi, pullo tai raketti voi olla tappava sopivaan kohtaan osuessaan.

Ja mikä on hulinoidessa, sillä rangaistukset ilki- ja välivallasta ovat lähinnä muodollisia, myymälävarkaita suorastaan suojellaan. Se taas selittyy ajattelulla, että rangaistuksilla ei ole vaikutusta rikollisuuteen – ainoa poikkeus ovat rasismi ja vihapuhe. Niitä estetään punavihreiden oikeusoppineiden mielestä parhaiten kovilla tuomioilla. 

Kuolemissa on eroa

Irvokkaimmillaan valtamedian ja poliitikkojen käyttäytyminen näkyy suhtautumisessa irakilaisten turvapaikanhakijoiden Otanmäellä kuristaman ja ryöstämän isoisän Arto Mikkosen kuolemaan. Asia ei hetkeuttanut yhtäkään poliitikkoa, ei pöyristynyt Orpo, ei kauhistunut Sipilä, ei järkyttynyt presidentti Sauli Niinistö. Hän meni kuitenkin tolaltaan, kun kuuli tarinan 11-vuotiaasta Valtterista, jonka kerrottiin jääneen bussin kyydistä.

Roskaväkeä

Media sentään huomioi Arto Mikkosen raa´an tapon, sillä Kainuun Sanomien kolumnisti Seppo Turunen arvioi Mikkosen, sekä hänen ystävänsä ja omaisensa roskaväeksi. Missään tapauksessa ”sattumuksella” ei ollut mitään tekemistä islamin tai maahanmuuton kanssa. Mitäs kuoli – sattuuhan näitä. ”Monikulttuurisuus on rikkaus, eipä mulla muuta”, sanoi Alexander Stubb.

Ripaskaa haudalla

Kuolema on aina surullinen tapahtuma, mutta vieläkin ikävämpi asia on sen politisoiminen ja hyödyntäminen mediassa. Näin on käynyt Jimi Karttusen tapauksessa. Faktat Jimin kuolemasta eivät ole vielä selvillä, mutta koska tekijä ei ole turvapaikanhakija, niin mikään ei estä valtamediaa revittelemästä. Kun tekijä on kantasuomalainen, niin tekoa pyritään vääntämään rasistiseksi. 

Pääministeri Sipilä kiepsauttaa Jimin kuoleman vihapuheeseen! Se onkin käytetty keino peittää todellisia ongelmia, joihin Sipilä kollegoineen on itse syyllinen. Vihapuheen ja rasismin kieltävilla laeilla pystytään kätevästi estämään hallituksen toimien arvioiminen. Sipilän mielestä hallitsematon maahanmuutto ei ole ongelma, mutta vihapuhe ja rasismi on. Voi hyvää päivää!

Jimistä tehtiin keppihevonen . Poliitikot ja valtamediat saivat nyt keppihevosen – aika näyttää kuinka pitkälle humman ravi riittää. Kiihtyvätkö toisinajattelijoiden vainot?

Peli Poikki! – Rikotaan hiljaisuus 24.9.

Kokouskutsun mukaan mielenosoituksessa vastustetaan ”poliittista väkivaltaa, fasismia ja rasismia”. Kannatettavia tavoitteita, mutta valitettavasti samalla pelokkaasti vaietaan kansalaisia uhkaavista oikeista vaaroista. En usko, että yhdelläkään puhujalla on riittävästi moraalista selkärankaa tuomita anarkiaa, äärivasemmiston väkivaltaa, ihmisten leimaamista vääräuskoisiksi, sharialakia tai nostaa esille väkivaltaisen islamin uhkaa.

Todellisuudessa tilaisuuden tarkoitus lieneekin pehmentää tietä sananvapauden rajoituksille ja mielipidevainoille. Suomi alkaa muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän Pohjois-Koreaa ja Palestiinaa. Maolaiset kommunistit noudattivat samaa taktiikkaa tehdessään kulttuurivallankumousta Kiinassa. Massiivisella propagandalla kansalaiset saatiin toisiaan vastaan ja maa täysin sekaisin.

Ovatko pahat ihmiset hyviä ihmisiä suurempi ongelma? Pahat tietävät mitä ovat tekemässä ja heidän tekemisiään rajoittaa kiinnijäämisen pelko, mutta hyvää tarkoittavat ”hyvät ihmiset” tietävät olevansa hyvän puolella pahaa vastaan. Heidän hyvä tavoitteensa pyhittää jopa kyseenalaiset keinot.