Mielipidemittauksen mukaan suomalaisia huolettaa eniten valtion talouden tila.

Velkamme on yli 130 miljardia – 23 000€ jokainen. ”Järkevät” ovat huolissaan sen kasvusta.

Avokätinen elvytys johtaa hintojen nousuun. Kun korot nousevat ja valtion tulot pienenevät, on velkataakka riski.

Kun Aleksanteri I myönsi autonomian aloitimme puhtaalta pöydältä. Itsenäisyyden alkuvuosina USA:n myöntämistä lainoista ainoana Euroopan valtiona maksoimme ne takaisin. Sotakorvaukset kuittasimme tavaroina. Ei ole ihme, että velka on Mörkö.

Kalevalassa velanottoa on suitsittu limiiteillä (Turun pormestarisopimus) sekä kehysbudjetein. Mutta yhden velka on toisen varallisuutta.Tileillämme huilii liki 300 miljardia.

Otamme lainaa talouskasvuun tai budjettialijäämän paikkaamiseksi. Velalla investointi on OK, kun se tuottaa pysyviä työpaikkoja ja verotuloja. Mutta myös rengin pitää vaurastua.

Vain liikkuva raha hyödyttää kansantaloutta. Velaksi ei voi elää!

Vaalipuhe velasta vaikuttaa myös äänestyskäyttäytymiseen. Maamoni iskosti, että velkaantuminen oli moraalitonta. Syömme lastemme pöydästä.

Ekonomistit arvioivat viime kolmesta talouskriisistä seitsemän oikein. Olisiko niistä selvitty paremmin, jos olisi otettu velkaa ja luotu työpaikkoja? Elvytetty rohkeasti.

Nyt käsitys velasta heittää häränpyllyä. Ei ole huolta niin kauan kuin talouden kasvuprosentti on suurempi kuin velkojen korot. Suomen kannattaa muka ottaa nyt maksimaalisesti velkaa ja rakentaa sillä tuottavia hankkeita.

Tulisi seurata vaihtotasetta. Kun se on vatupassissa tai ylijäämäinen, niin velkakin on hanskassa.

Kun otamme velkaa ja rakennamme kouluja, liikuntahalleja sekä muuta infraa, eikö niistä ole hyötyä lastenlapsillemmekin?

Keskuspankit tekevät ”vedestä viiniä”. Kuntarahoitus suoltaa kaupungeille ja kunnille liki nollakorkoista lainaa. Tuntuu kuin ne kilpailisivat siitä? Viime kädessä se on yhteisvastuullista! Eurooppalaisittainkin.

Kohta soteuudistuksessa kuntien verotulot pienenevät noin 5,6 prosenttiin. Sillä ei pyöritetä Turkua ja tehdä jätti-investointeja. Olemme valtion tukien ja lainoijen liekassa.

Entä kun rahan painaminen loppuu? Jo 1% koronnousu on miljardin heikennys kukkaroon.

Palveluiden rahoittaminen on jo ongelma. Entä jos luottoluokituksemme arvio heikkenee ja lainan hinta nousee? Puskureitakin olisi hyvä olla. Siksi inflaatiota torjutaan.

Maksamme velkojamme ottamalla uutta valkaa. Omin voimin se olisi mahdollista optimoimalla veroprosentteja. Työn verotusta olisi kevennettävä kokonaisveroastetta nostamatta. Nyt yritykset keskittyvät leikkaamiseen, eivät investointeihin. Työn kustannukset ovat liian korkeat.

Hyvinvointi syntyy työstä. Sen määrän lisääminen on ratkaisu. Tuottavuutta parannetaan kilpailijamaissammekin. Jokaisen tulee kantaa oma vastuunsa tekemällä parhaansa ja maksamalla veroja. Ikääntyvä Kalevala ei kestä pummilla matkustavia.

On siirryttävä yhteisöllisyyteen. Kaikki työ on merkityksellistä ja sitä vahvistetaan hyvällä johtamisella sekä kaikenlaisen työn arvostuksella.

Velkakattoon ei ole tieteellistä vastausta. Kyse on arvoista. Jälkiviisaus auttaa vain tuleviin päätöksiin. Paremman talouden ratkaisut ovat nyt poliitikkojen käsissä.

Mikael Miikkola

Turun valtuuston varapuheenjohtaja