Avioliittolaki halutaan muuttaa mielikuviin vetoamalla. Puoluejohtajien vetoomukset, gallupit, pappien peukutukset ja median yksimielisyys ei jätä valinnan varaa. Avioliittolain muuttamista vaativien puheenvuorot muuttavat yhteiskuntaa. Kun vuosia toistetaan samaa mantraa, lainsäätäjät taipuvat vaatimuksien edessä. ympäristön paine kasvaa liian suureksi.                                                                 

Ihmettelen sitä, miksi jotkut kansanedustajat eivät jo työnsä puolesta pitäydy tosiasioissa ja perustele kantaansa lakikirjalla, eikä mielikuvilla, kuten nyt on käynyt. Osa lainsäätäjistä väittää nykyisen avioliittolain olevan syrjivä ja epätasa-arvoinen, vaikka perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta, puhumattakaan ihmisoikeustuomioistuin todistaa päinvastaista. Lisäksi kansanedustajat hyvin tietävät, että Suomi on sitoutunut YK:n lasten oikeuksien sopimukseen, jonka mukaan lapsella on oikeus säilyttää sukulaissuhteensa ja pitää yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Tältä osin nykyiset perustelut avioliittolain muuttamiseksi on niiden kansalaisten pettämistä, jotka eivät lakia tunne. 

Saamani palautteiden perusteella kansalaiset ovat pettyneet nykyiseen eduskuntaan. Palautteissa kritisoidaan sitä, että tämä hallituskausi on mennyt yhden vähemmistöryhmän perässä pian jo neljä vuotta. Jospa kansanedustajat ja media ymmärtäisivät samalla intohimolla taistella esimerkiksi vanhusten hyvinvoinnin puolesta, eikä käyttää voimavaroja asiaan josta kansa vain jakautuu”, palautteissa kysytään. 

Tosiasioilla ei näytä olevan merkitystä politiikassa. Kansansuosiota haetaan milloin mielipideilmaston  ylä- milloin alapuolelta.  Lainsäätäjän rooli säilyy ja uskottavuuskin voi pysyä, kunhan muistaa kertoa, että on korjaamassa epätasa-arvoista lakia. Kertomatta kuitenkin jää se tosiasia, että aikuisten oikeuksien korjaaminen saattaa kuitenkin heikentää lasten oikeuksia. 

Muutokset avioliittolakiin estäisi lasta tapaamasta toista biologista vanhempaansa. Homo- ja transparien adopio polkisi lasten oikeuksia, vääristää lasten yhdenvertaisuuden ja olisi lasten kannalta epäreilu. Toiseksi, kun tiedetään lakimuutoksien tapahtuneen muissa maissa hyvin lyhyenä aikajaksona, ei niiden vaikutuksista lapsiin ole juuri mitään näyttöä. Lastenvaikutuksenarviointi tulee tehdä ja pohtia adoptiota oikean tiedon valossa.

Mielestäni on vastuutonta tehdä näin laaja ja sokea yhteiskunnallinen koe ilman pitemmän aikajakson tarkastelua. Kysymys on lasten ja koko yhteiskunnan tulevaisuudesta, eikä muutoksiin tulisi ryhtyä ilman perusteellista vaikutusten arviointia. 

En usko, että avioliittolain äänestystulos, oli se mikä tahansa, lopettaa yhteiskunnallista keskustelua, vaan se siirtyy seuraavalle eduskunnalle. Onko meillä varaa näin laajaan yhteiskuntakokeiluun, jonka koekaniineina ovat lapsemme? Sen näemme viimeistään silloin, kun kansa valitsee uuden eduskunnan ja kansanedustajat aloittavat työnsä.